OULUNSALO Harri Piltonen opastaa Varjakan venesatamasta metsään johtavalle polulle. Pian hän poikkeaa polulta sivuun. Piltonen on merkinnyt karttaansa tarkat koordinaatit, joita kohti suunnistamme.
Lopulta hän pysähtyy saniaisten ja metsätähtien peittämälle metsäsaarekkeelle. Näillä main niiden pitäisi olla. Varjakan sotavankileirillä kuolleiden neuvostosotavankien haudat.
Maassa on havaittavissa rivistö säännöllisen muotoisia kumpareita. Niitä on seitsemän tai kahdeksan, ja ne ovat usean metrin mittaisia. Umpeen kasvaneet, ojien tapaiset suorat syvänteet reunustavat aluetta. Kyseessä voi toki olla jokin muukin rakennelma kuin hautakumpurivistö, mutta kumpareiden säännöllisyys ihmetyttää.
– Vuonna 1932 syntynyt enoni Erkki Nauska asui Varjakassa ja tiesi sotavankien liikkeistä, niin kuin nyt uteliaat pikkupojat tietävät. Hän näytti tämän paikan 2000-luvun alussa isälleni ja äidilleni ja kertoi haudoista. Äitini Eila Piltonen näytti paikan tänä keväänä minulle, Harri Piltonen kertoo.
Piltonen on tulostanut kalvolle vuonna 1947 Varjakan alueesta otetun ilmakuvan. Hän asettaa sen samassa mittakaavassa olevan gt-kartan päälle. Ilmakuvasta näkee selvästi, että oletetun hautapaikan vieressä oleva metsä oli vielä 1940-luvulla peltoa. Oulu-yhtiö istutti pellolle metsän luultavasti 60-luvun puolella. Piltosen osoittama hautapaikka sijoittuu entisen pellon ja metsän reuna-alueella olevalle kosteikolle.
– Paikan sijainti ei välttämättä ole aivan tarkka, mutta näillä main se äidin mukaan on.
Opetusministeriö teetti vuonna 1997 perusteellisen selvityksen neuvostosotavankien hautapaikoista. Selvityksen mukaan Oulunsalossa olisi haudattu yksi sotavanki vuonna 1945. Piltonen tietää enon todistaneen toista:
– Hän puhui haudoista, ei haudasta.
Puhelimitse tavoitettu Pertti Suominen, joka on Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja, sanoo, että opetusministeriön selvityksen mukaan Oulunsalossa ei enää pitäisi olla haudattuja sotavankeja. Marraskuussa vuonna 1952 Oulun alueella siirrettiin kahdesta hautapaikasta 41 tuntematonta talvisodan aikaista neuvostosotilasta Oulun hautausmaalle. Myös joitakin yksittäisiä siirtoja tehtiin. Siirrot jatkuivat vielä 1960-luvulla, eikä tapahtumakuvauksissa mainita Oulunsaloa lainkaan.
– Selvityksen mukaan kaikki alueen sotavangit olisivat nyt Oulun hautausmaalla. Pitäisi käydä tarkemmin läpi arkistoja, jos sieltä löytyisi vielä lisätietoa Oulunsalon sotavankileiristä ja vainajista. Myös paikallishistoriaa tuntevien muistitietoa tarvittaisiin, Suominen sanoo.
Lars Westerlundin julkaisemassa Talvi-, jatko- ja Lapin sodan sotavanki- ja siviilileirit julkaisussa mainitaan Oulun ja Limingan sotavankileirit, mutta Varjakan leiristä ei löydy merkintää edes alaleirinä. Kansallisarkiston vankileireistä kertovista asiakirjoista tiedonmuruja voisi löytyä, mutta niiden penkominen vaatisi paljon aikaa.
Suominen pitää tietoa Varjakan sotavankileirin hautausmaasta hyvin erikoisena. Tällaisia yhteydenottoja ei yhdistys ole Suomen puolelta aiemmin saanut.
– Ilman muuta tämä asia kuuluu meidän sektorillemme. Me vastaamme Suomen ja Venäjän välillä vuonna 1992 solmitun valtiosopimuksen käytännön toimista, joihin kuuluvat myös sodassa menehtyneiden vainajien hautapaikat.
– Jos Varjakasta löytyy vainajia, on selvitettävä alueen maanomistus ja pyydettävä poliisilta virka-apua jäänteiden etsimiseen.
Suomisen mukaan mahdollisissa etsinnöissä voitaisiin käyttää apuna esimerkiksi maatutkaa. Sen antamista kaiuista voisi päätellä, onko maastoon haudattu vainajia vai ei. Mahdollisille jäänteille olisi tehtävä antropologinen tutkimus.
Jos vainajat olisivat sotavankeja, heidät olisi siirrettävä Oulun sotavankihautausmaalle. Tässä voisi Suomisen mukaan olla apuna jokin yhdistys tai paikallinen toimija.
– Jos saamme lisätietoja mahdollisesta hautausmaasta, katsomme miten ryhdymme viemään asiaa eteenpäin.
Jatkosodan aikana suomalaiset ottivat noin 67 000 neuvostoliittolaista sotavankia, joista kuoli yhteensä 19 085 henkeä, Westerlund on laskenut.
Esimerkiksi Oulun sotavankileirillä sotavankien määrä vaihteli 85:stä vuoden 1944 lopun 2 314:ään. Vuosien 1941-44 aikana Oulun sotavankileirillä kuoli 54 sotavankia. Oulun sotavankileirillä oli alaleirit Hietasaaressa, Merikoskessa, Iin Röytässä, Kajaanissa ja Raahessa.
Myös Liminkaan perustettiin 21. sotavankileiri tuhannelle vangille 4.7.1941, mutta se lakkautettiin jo 18.8.1941. Leiri perustettiin kuukauden päästä uudelleen Aholahteen. Ensimmäiset 71 sotavankia merkittiin 21. sotavankileirille 25.10.1941.