Laji on erikoinen jo siksi, että siinä hyökätään ja puolustetaan samanaikaisesti. Harjaantumattoman katsojan silmään peli voi näyttää aluksi sekavalta. Tuomareitakin on ovaalin muotoisen radan reunalla seitsemän. Sääntöjä on paljon ja niiden hahmottamisessa menee oma aikansa.
– Kyllähän säännöissä on opettelemista, mutta niihin paneudutaan treeneissä. Harjoituksissa käydään läpi esimerkiksi sitä, mitkä ovat lailliset kontaktialueet. Päähän ja selkään ei tietenkään saa kohdistaa kontaktia. Mutta jos ajattelee pidemmälle, niin tämä on hirveän strateginen peli. Tässä pitää olla pää mukana. Se tulee oikeastaan treenien ja harjoituspelien kautta. Niistä saa varmuutta, Silja Rajamäki kertoo.
Liminkalainen Rajamäki on päivisin palveluesimies. Iltaisin nuori nainen pukee ylleen polvi-, kyynär- ja hammassuojat. Päähän sujahtaa kypärä ja jalkoihin rullaluistimet. Silloin Rajamäestä tulee supersankari roller derby -kentällä.
– Siitä tulee niin vahva olo, kun huomaa, ettei enää laita silmiä kiinni, vaikka jammeri tulee täysiä päin. Ihan sama kuinka paljon sillä on vauhtia – se kyllä pysähtyy, kun olen tässä! Se on todella upea fiilis, kun tuntee olevansa vahva ja uskaltaa!
Roller derbystä Rajamäki kiinnostui internetin blogimaailman kautta. Kiinnostus konkretisoitui nopeasti, nyt nainen on harrastanut lajia kolme vuotta. Luistimia liminkalainen pääsi kokeilemaan Oulu Roller Derbyn järjestämällä avoimella kokeilukerralla. Kokeilu osoittautui kohtalokkaaksi, se oli rakkautta ensiluistelulla.
– Olin ajatellut, että jos jotain harrastan, niin harrastan yksin. Mutta tämä laji on opettanut sen, että olen joukkuepelaaja. Moni löytää harrastuksen juuri avoimien kokeilukertojen kautta. Oulussa alkeiskursseille saa ilmoittautua kuka vain. Kun sain luistimet ensimmäisen kerran jalkaan, olin saman tien nurin. Totta kai aluksi jännitti, mutta samalla minusta tuntui, että tämä on niin siistiä, että haluan tulla paremmaksi tässä.
Rajamäki on toinen oululaisseuran B-joukkueen kapteeneista. Päättyneellä kaudella joukkue oli omassa sarjassaan voittamaton ja siirtyy ensi kaudeksi divariin, valtakunnan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Seuran A-joukkue puolestaan saalisti parisen viikkoa sitten Suomen mestaruuden. Seura menestyy ja liminkalaisenkin päämäärä on huipulla.
– Tavoitteet pitää olla korkealla. Minulla on lyhyen aikavälin – vuoden tai parin sisään – tavoitteena pelata A-joukkueessa. Pidemmän aikavälin tavoitteeni on se, että jossain vaiheessaa olisin sellaisessa kunnossa, että pystyisin hakemaan maajoukkueeseen. Työtähän se vaatii. Työtä ja treeniä.
Rajamäellä ei ole aiempaa urheilijataustaa, eikä se ole harrastuksen aloittamisen kannalta olennaista. Periaatteessa ainoa rajoitus on täysi-ikäisyys, muilla ominaisuuksilla ei ole niinkään merkitystä. Luisteluharjoituksia derbyilijällä on kesälläkin kolmesti viikossa. Sen lisäksi järjestetään esimerkiksi videotreenejä, joissa perehdytään enemmän taktisiin osa-alueisiin.
– Tämän lajin hienous on se, että etenkin alussa kehitys on todella vauhdikasta. Toki se riippuu siitäkin, että millä tasolla haluaa pelata. Jos tavoitteet ovat korkealla, niin silloin on varmasti kiinnostunut myös oheistreenaamisesta. Pelaajan näkökannalta paras juttu on se, että voit kuulua joukkueeseen juuri sellaisena kuin olet. Oli sitten pieni säkkärä tai isompi mörssäri. Jokaiselle löytyy paikka.
Suomessa roller derbyä ei ole pelattu vielä kovinkaan kauaa. Ensimmäisten seurojen perustamisesta ei ole vielä kymmentäkään vuotta. Rajamäki näkee lajin suosion olevan kuitenkin räjähdysmäisessä nousussa – niin kotimaassa kuin Euroopassa laajemminkin. Yksi syy derbyilyn kansainvälisen suosion taustalla on siihen vahvasti liittyvä yhteisöllisyys.
– Meillä on mahtava seura. Se on myös ollut yksi menestyksen avaimista. Pelaajat viihtyvät toistensa seurassa ja haluavat viettää aikaa toistensa kanssa myös vapaa-ajalla. Otetaan kaverit lenkille mukaan ja muuta sellaista. Derbyperheessä on hirveän positiivinen asenne ja ilmapiiri.
Lajin kansainvälisyydestä kielivät myös ystävyysottelut ulkomaisten joukkueiden kanssa. Päättyneellä kaudella B-joukkue vieraili Islannissa, A-joukkue puolestaan pelasi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Ulkomailta haetaan vastustajaksi suunnilleen omaa taitotasoa vastaavia joukkueita.
– Tavallaan lähdetään haastamaan sitä tuttua suomalaista pelitapaa ja samalla nähdään miten muualla pelataan. Sekin reissuissa on aina mukavaa, kun saadaan viettää laatuaikaa joukkueen kanssa.
Työt ja muu lajin ulkopuolinen elämä asettavat omat rajoituksensa harrastukselle. Jokainen osallistuu sellaisella panoksella, mihin omat rahkeet riittävät. Kustannussyiden ei haluta nousevan esteeksi harrastukselle, siksi lajin parissa tehdään paljon talkootöitä, Rajamäki kertoo.
– Seuran toiminta ei pyöri muuten, tämä on kuitenkin vapaaehtoistoimintaa. Paljon tulee osallistuttua taustatoimintaan. Harrastuksen parissa saa menemään vaikka koko viikon, mutta sen voi myös soveltaa omaan elämäntilanteeseen sopivaksi. Esimerkiksi B-joukkueessamme harrastajat saattavat osallistua pelireissuihin ja treeneihin hieman vapaammin.
Suomessa on tällä hetkellä vain kolme miesten roller derby -joukkuetta. Vaikka derbyrata onkin pääsääntöisesti naisten valtakunta, Rajamäen mukaan lähtökohtana on se, että kaikilla olisi yhtälaiset mahdollisuudet harrastaa mielekästä urheilulajia. Tasa-arvon edistäminen kuuluu monen derbyseuran arvoihin.
– Jos jollakin on esimerkiksi terveydellisiä esteitä, eikä pysty harrastamaan täyskontaktilajia, niin silloin voi ottaa vähemmän fyysisen roolin. Lajia voi harrastaa niin monella tavalla. Seurassamme on pelaajajäsenien lisäksi toimitsija- ja tuomarijäseniä, ja kaikki ovat yhtä tärkeitä.