Itsenäisyyspäivää ei tarvitse juhlia nykyistä riehakkaammin. Karnevaalimeininki ei kuulu tähän juhlaan. Eikä Linnan juhlat ole maailman tylsin tv-ohjelma.
Toimittaja saattoi hivenen yllättyä näistä näkemyksistä, kun kyseli itsenäisyydestä ja itsenäisyyspäivän vietosta Tyrnävällä August Sahlstenin lukion oppilailta. Ville Koivuneva perusteli itsenäisyyden juhlinnan arvokasta tunnelmaa näin:
– Itsenäisyyspäivä on vähän niin kuin pikkujoulu. Meillä koko perhe kokoontuu iltapäivisin syömään ennen kuin alamme katsoa Linnan juhlia.
Myös Ruusu Markuksen, Reetta Koivukankaan ja Jaakko Hietikon perheiden itsenäisyyspäivän traditioihin kuuluu tavallista juhlavampi ateria kynttilöiden loisteessa. Sekä tietenkin presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraaminen.
– No ehkä koko lähetystä ei tule seurattua kovin tarkasti, vaan muun ohessa, täsmentää Ruusu Markus.
Jaakko Hietikko sanoo, että heidän perhettään huvittaa usein juhlien pukuloistosta annetut kommentit.
– Mutta en katso juhlia arvioidakseni pukuja vaan nähdäkseni tiettyjä ihmisiä. Etenkin urheilijoita on kiinnostavaa seurata. Esimerkiksi Teemu Selänteen näkemistä odotin, Hietikko sanoo.
Muut lukiolaiset peesaavat. Urheilijoiden lisäksi seurataan myös lähialueen kansanedustajia. Ja sotaveteraaneja.
– On tosi siistiä kuunnella sotaveteraanien tarinoita, kun heitä haastatellaan kahvihuoneessa, huomauttaa Ruusu Markus.
Kun nelikko ryhtyy miettimään, kuka tai ketkä henkilöt edustaisivat suomalaisuutta parhaimmillaan, useimmille tulee ensimmäisenä mieleen historian henkilöt, Kekkonen ja Mannerheim. Toviksi palataan vielä Teemu Selänteeseenkin, kunnes Jaakko Hietikko heittää keskusteluun nykyisen presidentin Sauli Niinistön nimen. Hän saa heti kaikilta kannatusta.
– Sosiaalisessa mediassa levitettiin kuvaa, jossa Niinistö kolaa omaa pihaansa, Jaakko muistaa.
– Niinistö on hyvin kansanomainen presidentti, lisää Reetta.
Ville muistaa nähneensä Saulin ja Jenni Haukion käydessään Helsingissä.
– He ulkoiluttivat kadulla koiraansa. Muissa maissa presidentit ovat mielestään tavallisten ihmisten yläpuolella, mutta Suomessa presidentti ei vaadi mitään erityiskohtelua, tuumaa Ville.
– Suomi on niin turvallinen maa, että julkisuuden henkilötkin voivat liikkua täällä vapaasti, lisää Jaakko.
Turvallisuus korostuu näiden nuorten puheissa usein. Se on asia, jota he arvostavat.
– Luin jutun, jossa kerrottiin miten poliisi ampuu USA:ssa yhden päivän aikana tuhansia luoteja enemmän kuin mitä Suomen poliisi 11 vuoden aikana. Vaikka luvun suhteuttaisi väestöön, ero on suuri, hoksauttaa Jaakko.
Suomen hyviksi puoliksi nelikko listaa myös luonnonläheisyyden ja sen, että täällä riittää tilaa ja omaa rauhaa. Jokamiehenoikeudetkin muistetaan mainita.
– Suomessa on hyvät mahdollisuudet opiskella ja pärjätä. Ei ole eriarvoisuutta, tuumaa Ruusu.
– Ja jos elämässä sattuu vastoinkäymisiä, meillä on toimiva sosiaaliturva, huomauttaa Reetta.
Entä millainen on tyypillinen suomalainen? Nelikko remahtaa nauruun. Jaakko muistaa somessa jaetun videon Black Fridaysta. Kun USA:ssa ihmiset liki tappelivat ovensa avanneen kaupan edessä, Suomessa ihmiset seisoivat siistissä jonossa.
– Suomalaiset ovat aluksi ehkä vähän hiljaisia eivätkä halua aloittaa keskustelua. Mutta kun keskustelu alkaa, se voi jatkua vaikka kuinka pitkään, Jaakko sanoo.
– Suomalainen puhuu vain asiaa, lisää Ville.
Ja tietenkin pitää mainita suomalainen sisu.
– Suomalainen tekee aloittamansa homman loppuun saakka, vaikka siinä ei olisi aina edes järkeä, nauraa Reetta.
Reetan ja Ruusun mielestä meidän on oltava ylpeitä suomalaisuudestamme ja siitä, että olemme säilyttäneet itsenäisyytemme. Jaakko näkee hienona sen, että pieni maa ison naapurin rinnalla on voinut osoittaa olevansa kokoaan suurempi ja merkityksellisempi maa.
– Esimerkiksi juuri hyvän koulutuksen ja monien keksintöjen ansiosta.
– Ja täällä pidetään ihmisestä oikeasti huolta, lisää Reetta.
Nuoret eivät osaa arvioida, merkitseekö itsenäisyys heille jotain muuta kuin niille ihmisille, jotka ovat eläneet sota-ajan.
– Kun ei tunne sen ajan ilmapiiriä ja asennemaailmaa, Jaakko perustelee.
Lukiolaiset korostavat kuitenkin arvostavansa menneiden sukupolvien työtä paljon.
– On tärkeää olla ylpeitä ja muistaa niitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet sodan ja eläneet jälleenrakentamisen ajan, Ruusu huomauttaa.