TYRNÄVÄ – Kun se hetki tulee, ettei kotona enää yksikseen pärjää, on kullanarvoista, että kotikunnasta löytyy Lepolan kaltainen paikka, kiitelee Taina Salmenhaara.
Salmenhaara muutti Lakeuden Palveluyhdistys ry:n ylläpitämään, palveluasumista tarjoavaan Lepolan palvelutaloon kolme vuotta sitten.
– Hyvin olen viihtynyt. Arki on tasaista ja mukavaa. Aina löytyy juttukaveri, se on tärkeää tällaiselle kovalle porisijalle. Ja onhan meillä niitä kulttuuririentojakin, hän hymyilee.
Lakeuden Palveluyhdistys on palvellut Tyrnävällä paitsi vanhuksia, myös vammaisia jo 50 vuotta. Yhdistyksen merkkipäivää juhlittiin sunnuntaina Tyrnävän seurakuntakodilla.
Juhlassa julkaistiin FM Matti Impiön kirjoittama yhdistyksen 50-vuotishistoriikki, josta juhlaväki sai maistiaisia yhdistyksen hallituksen jäsenen Hannele Heikkilä-Tuomaalan kertomana.
– Yhdistyksen historian kirjoittaminen aloitettiin tämän vuoden toukokuussa. Pian huomattiin, että arkistomateriaali oli lähes kokonaan kadoksissa ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Onneksi Rantalakeuteen oli taltioitunut runsaasti yhdistyksen historiaa lähes toiminnan alusta lähtien. Kirjoittaja kävikin kaikki lehdet tarkasti läpi ensimmäisestä numerosta lähtien, Heikkilä-Tuomaala kertoi.
Lakeuden Palveluyhdistyksen tarina alkaa kesäkuusta 1967, jolloin Tyrnävälle perustettiin Tyrnävän Vanhustentalon Kannatusyhdistys. Tällä nimellä yhdistys kulki toiminnan ensimmäiset 37 vuotta.
60-luvulla Suomeen perustettiin runsaasti yksityisiä vanhustentaloja. Tyrnävällekin sellainen haluttiin, mutta varat puuttuivat. Lopulta keksittiin, että alkupääoma voisi tulla Eemeli Vesalan omaisuudesta.
– Eemeli oli orpopoika, joka kasvoi Tyrnävällä Eskolan talossa ja lähti parikymppisenä Amerikkaan. Siellä hän kovalla työnteolla kasvatti itselleen suuren omaisuuden ja palasi vanhemmalla iällä takaisin Eskolaan. Eskolan silloisen isännän suostuttua Eemelin holhoojaksi hänen Amerikan perintö saatiin kierrätettyä Tyrnävälle ja Lepolan vanhustentalon rakentamisessa päästiin alkuun, Heikkilä-Tuomaala taustoitti.
Eemelin muistoa kunnioittavat tänä päivänä hänen muotokuvamaalaus Lepolan ruokasalin seinällä, ja nyt myös tuoreen historiikin kannessa.
Vanhustentalo Lepola valmistui toukokuussa 1970 ja 29 vanhusta pääsi muuttamaan kesäkuussa.
– Uudelle vanhustentalolle oli kova tilaus, sillä ensimmäisen toimintavuoden lopussa Lepolaan jonotti yli 30 uutta asukasta, Heikkilä-Tuomaala kertoi.
Keväällä 1974 Lepolaa laajennettiin ja vuonna 1981 sen yhteyteen valmistui ensimmäinen palvelutalo heikkokuntoisemmille asukkaille. Seuraavana vuonna Lepolan viereen nousi vanhainkoti Kotola. Vuonna 1999 Lepolan alkuperäinen rakennus muutettiin palveluasumiseen tarkoitetuksi palvelutaloksi.
Lepola on yhdistyksen omistamista rakennuksista ensimmäinen, muttei ainoa. 2000-luvun alkupuolella asumis- ja hoivapalveluja laajennettiin myös vammaisille. Peltolan palvelukeskus ja Mankilankartanon asunnot ovat palvelleet lähialueen kehitysvammaisia henkilöitä liki 15 vuoden ajan.
Toiminnan laajentuessa yhdistyksen nimi vaihtui Lakeuden Palveluyhdistykseksi. Vuoden 2005 alussa, yhdistykseen liitettiin Temmeksen Vanhustenkotiyhdistys ja sen omistamat kiinteistöt. Samalla toimintansa aloitti Mäntyrinteen palvelutalo, joka tarjosi palveluasumista vanhuksille vuoteen 2011.
Kuluvan vuoden toukokuussa entiset palvelutalon tilat otettiin uudelleen käyttöön, kun Mäntyrinteelle avattiin uusi lastensuojeluyksikkö. Vanhuksille vuokrattavia rivitaloja Mäntyrinteellä on tällä hetkellä yhteensä 23.
– Olette hienosti tunnistaneet uusia hädän tarpeita ja laajentaneet toimintaanne, kiitteli juhlapuheen tilaisuudessa pitänyt dosentti Jorma Niemelä.
Niemelä muistutti, että tulevaisuudessakin tarvitaan hyvin hoidettuja ja tulevaisuususkoisia järjestöjä ja niiden palvelutuotantoa. Hän peräänkuulutti uudenlaista yhteistyötä alue- ja maakuntatasolla:
– Ei riitä, että vain ruikutetaan ja vaaditaan, että kolmas sektori pitää ottaa huomioon. Nyt on analysoitava, mitä uusi tilanne vaatii, miten toimintaa on kehitettävä ja uudistettava, kun uuteen sote-maailmaan siirrytään.
Niemelä ennusti tulevista vuosista tulevan yhdistyksen haasteellisimmat. Hän nosti esille yhtenä tulevaisuuden haasteena valinnanvapausristiriidan:
– Ensin kilpailutuksella harvennetaan vaihtoehdot ja sitten luodaan valinnanvapausmalli, jossa pitäisi valita vaihtoehdoista!
– Tulette jatkossakin tarvitsemaan samanlaista tulevaisuususkoa ja taistelutahtoa, omien vahvuuksien tunnistamista ja uudistumiskykyä, joka on leimannut toimintaanne tähänkin saakka.
Huomionosoitukset
Kehitysvammaliiton kultainen ansiomerkki: Merja Niemelä.
Vanhustyön keskusliiton mitali: Pasi Törmä.
Vanhustyön keskusliiton rintakoru: Päivi Mattila, Silja Puolakanaho, Päivi Kilpelänaho, Kaisu Saarela, Raakel Piri ja Seija Mällinen.
Vanhustyön keskusliiton pöytäviiri: Pirjo Kontinen, Hannele Heikkilä-Tuomaala.