Lumijoki Sotaveteraani Veikko Ylilaurille itsenäisyyspäivä on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä. Lumijoen itsenäisyyspäiväjuhlassa 93-vuotias veteraani edusti aikaisempaan tapaansa. Hän oli selvästi liikuttunut paikallisesta itsenäisyyden juhlahetkestä.
– Hienoa, että täällä on jo kolmas sukupolvi järjestämässä juhlaa.
Ylilauri on pitäjän kolmesta elossa olevasta sotaveteraanista ainoa, joka jaksaa vielä osallistua yhteistilaisuuksiin.
– Olen myös viimeinen elossa oleva sotainvalidi, hän totesi.
Lumijoella tämän vuoden itsenäisyyspäivän vietto oli tavallista juhlavampi, sillä juhlajumalanpalveluksen jälkeen otettiin ja vihittiin käyttöön Lakeuden Reserviläisten lippu. Siihen on kuvattu reserviläisristin lisäksi Lumijoen ja Limingan vaakunat.
Vuonna 1962 perustettu yhdistys halusi saada oman lipun Suomen juhlavuoden kynnyksellä. Lipun graafisen suunnittelun on tehnyt Aino-Maria Vuoti.
– Vuosien varrella toiminta on kehittynyt suotuisasti. Jäsenistömme huolehtii muun muassa sankarihautojen kunniavartioista ja muista kunniavelkatehtävistä, lippuesitellyn tehnyt Heikki Nikola kertoi.
Myös puheenjohtaja Risto Lehtonen kertoi toiminnan olevan vilkasta. Jäseniä on 85, joista nuorimmat parikymppisiä.
– Ammunta on tärkeässä roolissa. Mutta ongelma on nyt oman radan puuttuminen. Ruutikangasta odottelemme.
Ensi vuonna yhdistys täyttää 55 vuotta. Lehtosen mukaan suunnitelmissa on Suomen 100-vuotispäivälle jotain juhlavampaa.
– Olemme miettineet, josko kunniavartiot puettaisiin lumipukuihin. Mukaan tulisivat myös Pystykorvat tai Suomi-konepistoolit.
Juhlapuhuja, FM Henna Laho piti tehtäväänsä kunnia-asiana. Hän totesi usein ajatuksissaan kysyvän, miten sota-ajan sukupolvi pärjäsi Suomen vaikeiden vuosien aikana.
– Tiukoissa paikoissa ammennan itsekin voimaa sota-ajan tarinoista ja saan uutta sisua: jos he selvisivät, kyllä minäkin. Meille nuoremmille moni asia tuntuu itsestäänselvyydeltä. Kunpa useammin muistaisimme sen työn, minkä sodan ajan sukupolvet tekivät itsenäisen maamme eteen. Uskon, että silloin tekemistämme ja toimiamme leimasi erilainen tahto, kiitollisuus, motivaatio ja ilo.
Alkuvuoden Laho opetti maahanmuuttajille suomen kieltä. Hän kertoi kuulleensa oppilailta mitä karumpia tarinoita sodan kauhuista.
– Heidän kokemuksensa ovat olleet itselleni tuore muistutus siitä, miten käsittämättömän suuri lahja rauha on.
Henna Laho asui perheensä kanssa Sveitsissä liki viisi vuotta. Hän huomasi muualla asuessaan kuinka erityinen paikka Suomi on.
– Usein sveitsiläiset kysyivät, miksi ihmeessä asumme Sveitsissä, kun olen suomalainen? Heidänkin silmissään Suomi oli niin hieno ja poikkeuksellinen maa. Suomen puhdas vesi, puhdas ja rauhallinen luonto, sekä aidot ja rehelliset ihmiset alkoivat nousta arvoon arvaamattomaan. Varsinkin Lumijoen kokoisessa pienessä kunnassa on melko turvallista antaa lasten pyöräillä kouluun ja kirjastoon. Tällaisesta monissa muissa maissa voi vain haaveilla.
– Koen itseni etuoikeutetutuksi, kun saan olla suomalainen. On tärkeää kokea, että omat juureni ovat vahvasti Suomen maaperässä kiinni.
Juhlassa esiintyi kirkkokuoro Maili Muuttola-Junkkosen johdolla. Maakuntalaululla alkanut tilaisuus päättyi Maamme-lauluun.