HAILUOTO Kaikkia naurattaa. Jorma Sipilän mielestä Urho Kekkonen on ollut Suomen paras presidentti – hän kun pystyi neuvottelemaan Neuvostoliiton johtomiesten kanssa, vaikka illanvietto olisi ollut kostenapuoleinenkin.
– Ei siihen Ahti Karjalainen tai Johannes Virolainen olisi pystynyt, Sipilä huvittuu itsekin.
Ojavilkin ryhmätilan tuolit olivat loppua kesken, kun Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset järjesti Hailuodon ensimmäisen Ommaiskahvilan. Pöytä on katettu notkuvaksi suolaisilla ja makeilla naposteltavilla, ja sivupöydällä oli monenlaisia esitteitä yhdistyksen toiminnasta.
Ensimmäisellä kokoontumiskerralla keskityttiin virkistäytymiseen ja mukavaan yhdessä olemiseen. Sipilänkin kommentti liittyi seurapeliin, jossa jokainen sai vastattavakseen yhden kysymyksen. Samalla tutustuttiin muihin paikalla olijoihin vähän paremmin.
Viereisessä huoneessa tehtiin käsihoitoja. Vastaava omaistoiminnan ohjaaja Minna Hernberg ja opiskelijat Aino Tarvainen ja Kirsi Keinänen hieroivat sokerimassaa Pentti ja Julia Haapalan sekä Valdemar Komurekin käsiin.
– Mielenkiintoista nähdä, mikä on tulos. En ole aiemmin käsihoidossa ollutkaan, Pentti Haapala naurahtaa.
Ritva ja Jorma Sipilä tulivat ensimmäiseen Ommaiskahvilaan mieluusti.
– Omaishoitajuus lankesi minulle luonnostaan viime joulukuussa Jorman sydämen rytmihäiriöiden vuoksi. Mukavaa, että tällaista toimintaa tulee Hailuotoon. Kotona piiri tahtoo väistämättä pienentyä. Meille molemmille on tärkeää, että tapaamme myös muita ihmisiä, sanoo Ritva Sipilä.
Jorma Sipilä sairastaa myös Parkinsonin tautia. Ritva Sipilä kertoo, ettei vielä toistaiseksi ole käyttänyt omaishoitajan vapaapäiviä, vaikka on havainnut siihen tarvetta toisinaan olevankin.
– Itkuherkkyys paljastaa, että on väsynyt. Omasta jaksamisesta pitää huolehtia. Jorma on hyväkuntoinen, eikä Saarenkartano ole hänelle sopivin paikka. Mutta ehkä häntä virkistäisi päästä juttelemaan muiden kanssa.
Oulun seudun omaishoitajat ry:n järjestämä toiminta on kuluvan vuoden aikana näkynyt entistä enemmän alueen kunnissa. Viime vuoden lopulla päättyneen Ihminen lähelle -hankkeen jatkoksi yhdistys sai STEAlta rahoituksen, jonka turvin Ommaiskahviloita on järjestetty aina Iistä Hailuotoon ja Lumijoelle saakka.
Ommaiskahvila on matalan kynnyksen tapahtuma, jossa kahvittelun lomassa on tarjolla tietoa ja vertaistukeakin.
– Tänne voivat tulla omaiset ja muut läheiset, hoidettavat, ammattilaiset, asiasta kiinnostuneet ja vapaaehtoiset. Tulijan ei tarvitse esimerkiksi olla yhdistyksen jäsen, kertoo omaistoiminnan ohjaaja Maija Heikkinen.
Ensimmäisellä kokoontumiskerralla järjestäjät halusivat tarjota paikalle tulijoille kiirettömän ja rentouttavan kaksituntisen. Samalla haluttiin tietää, millaista toimintaa hailuotolaiset haluavat. Vapaaehtoisiakin hieman peräänkuulutettiin: he voivat ilmoittautua Heikkiselle esimerkiksi kahvinkeittäjäksi tai arjen avuksi omaishoitajille.
– Vapaaehtoiset voisivat käydä vaikkapa juttelemassa omaishoitajan ja hoidettavan kanssa tai olla kotimiehenä sen aikaa kun omaishoitaja käy asioilla, Heikkinen antaa esimerkin.
Heikkisen mukaan useimmissa Ommaiskahviloissa on myös seurakunta tai kunta mukana, koska siellä tiedetään parhaiten, mitä paikkakunnalla tarvitaan.
Niin Hailuodossakin. Hailuodon seurakunnan diakonissa Marja Rantasuomela ja hoitaja Ulla Parrila Saarenkartanosta järjestävät Ojavilkin ryhmätilassa kerran kuussa vertaistukiryhmä-tapaamisen omaishoitajille.
Ensimmäinen tapaaminen on maanantaina 20. marraskuuta kello 10-12.