Perunankukkapellot,
traktorinmunat kuin jättikuukuset viheriöllä,
hiekkamultapölymyrskyt.
Taivasta niin että silmiin sattuu.
Nämä aakeet laakeet
lie minut omakseen ottaneet,
koska harvoin enää
haikein mielin
suljen silmäni
kuullen korpien kuiskintaa,
muistellen marjamättäitä,
rahkasammalsuon silmäkkeitä,
poroja ja hirviä pellolla,
pihalla, tiellä, suolla, metsässä.
Silmäni avaan ja näen
sarat taivaanrantaan saakka.
Syvään huokaisten
niitäkin rakastan.