– Voimalaitoksessa poltetaan sellutuotantoon tuotavan puun kuorta, energiapuuta ja vähän turvetta. Tuhkaan lisätään kaliumsuolaa, booria sekä vetää. Sen jälkeen se rakeistetaan, Stora Enson paikallinen metsäasiantuntija Matti-Pekka Kujala kertoo.
Aiemmin voimalaitoksen tuhka päätyi kaatopaikalle. Ravinnetuhkaa puolestaan tuotiin eteläisemmästä Suomesta. Rakeistettua tuhkaa kertyy Nuottasaaresta nyt noin 10 000 tonnin vuosivauhdilla. Metsälannoituksen lisäksi tuhkaa hyödynnetään jonkin verran maanrakennuksen sidosaineena.
– Nyt olemme saaneet lähituotteen käyttöön. Kun rämemetsä harvennetaan, saadaan samojen puiden kuorista tuhkaa. Kun se levitetään harvennusmetsään, toimitaan viimeisen päälle kiertotalouden mukaan, Kujala toteaa.
Oulu on Stora Enson tehtaista ensimmäinen, missä tuhkaa rakeistetaan. Kemin tehtaalla asiaa parhaillaan tutkitaan ja kehitetään.
Lannoituksen hyödyt eivät Kujalan mukaan ole kaikkien metsänomistajien tiedossa.
– Ei sekään, että jos metsässä on ravinnepuutosta, voi lannoituskustannuksiin saada kestävän metsätalouden Kemira-tukea 30 prosenttia. Ja vaikkei tukea saisikaan, lannoittaminen kannattaa silti. Lannoitukseen käytetylle pääomalle lasketaan saavan kymmenen prosentin tuoton. Usein lannoituksen yhteyteen suunnitellaan myös harvennushakkuu ja metsäojitushank.
Matti-Pekka Kujala arvelee lakeuden suometsillä olevan tarvetta lisäravinteille. Lähempänä rannikkoa olevilla matalaturpeisilla alueilla tarvetta ei ole.
– Nyrkkisääntönä on se, että metsässä pitää olla turvetta 50 senttiä. Jos vähemmän, on kivennäispitoinen maa jo niin lähellä, että puut saavat sieltä ravinteita.
Kuluvan talven osalta maalevitteiset lannoitustyöt ovat päätöksessä. Kesällä tuhkalannoitus jatkuu helikopterilevityksillä.
– Optimaalista on, jos helmikuussa olisi harvennushakkuu ja sen jälkeen hyvät pakkaset, niin samoja ajouria pitkin pääsisi levittämään tuhkan. Mikäli lannoitusta mielii ensi talvelle, niin alkusyksystä asiaa on jo hyvä suunnitella, että se saadaan ohjelmaan mukaan, Kujala ohjeistaa.