TYRNÄVÄ – Psykoterapeutin tärkein työkalu on jankkaaminen, nauratti psykologi ja psykoterapeutti Marja Saarenheimo yleisöään, joka oli täyttänyt Kuulammen koulun liikuntasalin ääriään myöten.
Lakeuden palveluyhdistyksen järjestämä, torstaipäivän mittainen seminaari käsitteli virkeää vanhuutta hyvin monenlaisesta näkökulmasta. Saarenheimo puhui työhyvinvoinnista ja omasta jaksamisesta vanhusten parissa työskenteleville ammattilaisille, opiskelijoille ja muille kiinnostuneille.
Myös hoitohenkilökunnalle on jankattava heidän jaksamisestaan ja työhyvinvoinnistaan, jotta asia sisäistettäisiin. Saarenheimo tiivisti työssä jaksamisen peruspalikat selkeiksi kokonaisuuksiksi.
– Työ on koettava mielekkääksi. Vanhustyössäkin osa työn mielekkyydestä syntyy siitä, mikä on sen arvo on yhteiskunnalle. Siksi olenkin surullisena seurannut keskustelua vanhustyön puutteista ja resurssien vähäisyydestä.
Työelämässäkin psykologisten perustarpeiden on oltava tyydytettyjä. On voitava vaikuttaa työhönsä ja kyettävä säätelemään toimintaansa. Työyhteisössä on oltava yhteenkuuluvaisuuden tunne. Työssä on koettava itsensä kyvykkääksi: on voitava toteuttaa omaa osaamistaan.
– Voi syntyä suuri ristiriita, jos esimerkiksi vanhusten kotihoidossa on liian kiire. Työntekijä ei näe oman työnsä tuloksia – työ ei enää palkitse.
Saarenheimo muistuttaa, että osaamisen ja työn vaativuuden välinen suhde on oltava juuri oikeanlainen. Jos vaatimukset ovat suuremmat kuin osaaminen, työ stressaa liikaa. Jos epäsuhta on toisin päin, työstä tulee turhauttavaa.
– Paras on sellainen tilanne, jossa työn vaativuus on hieman korkeampi kuin työntekijän osaamistaso. Näin työntekijä joutuu kehittämään itseään, hankkimaan lisätietoa ja saa työstään tyydytystä.
Saarenheimo puhui myös aivojen toiminnasta työhyvinvoinnin kannalta.
– Aivot on tärkein työkalumme: helppo huoltaa, mutta varaosia ei ole saatavissa.
Erityisesti hän korosti nukkumisen tärkeyttä ja vertasi sitä pesukoneen huuhteluohjelmaan: syvä uni vie aivoista pois aineenvaihduntatuotteet ja jopa Alzheimerin tautiin liittyvät proteiinikertymät.
– Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että aivoissa on imusuonijärjestelmä. Tämäkin löydös korostaa nukkumisen tärkeyttä.
Aivojen huoltamiseenkin löytyy monta hyvää keinoa: liikunta, erilaiset aivotreenit, keskittymisharjoitukset, tietoinen läsnäolo eli mindfullness, uusien taitojen opetteleminen ja sosiaalinen vuorovaikutus.
– Japanissa tehtiin muistisairaille ihmisille testi, jossa he tekivät viitenä päivänä viikossa yksinkertaisia aivotreenejä: lasku- ja lukuharjoituksia. Kokeessa saatiin näyttöä siitä, että kohdennetuista harjoituksista oli hyötyä toiminnanohjauksen säilyttämisessä.
Saarenheimon mukaan myös mindfullnessista on paljon vakuuttavaa näyttöä. Meditatiiviset harjoitukset vaikuttavat suotuisasti kromosomien päitä suojeleviin telomeereihin. Telomeerien lyhentymisellä arvellaan taas olevan yhteys vanhenemiseen ja syöpien syntyyn.
Stressaantuminen on ollut ihmisen kehityshistoriassa tärkeä ominaisuus: se on nostanut vireystilaa ja laukaissut tarpeellista toimintaa. Pitkään kestävä stressi, josta ei palauduta, on kuitenkin eri asia. Stressihormonien ylituotanto nostaa sykettä, lisää lihasjännitystä ja tekee hengityksestä epätasapainoista. Mieli kokee, että uhkatilanne on päällä.
– Havainnoin usein asiakkaani hengitystä, sillä se kertoo paljon stressistä. Stressissä ihminen ylihengittää ja voi sen takia saada lihaskramppeja ja jopa paniikkireaktion. Stressin ensiapu on opetella hengittämään kunnolla: laske sisään hengittäessä neljään ja ulos hengittäessä kuuteen tai kahdeksaan, Saarenheimo vinkkaa.
Stressitilassa aivojen ”alempi järjestelmä” eli aivorungossa olevat automaattiset toiminnot kaappaavat usein vallan: ihminen uskoo enemmän tunteitaan kuin järkeään.
Saarenheimo antoi stressin säätelyyn konkreettisia esimerkkejä. Työnjohdon on ennakoitavat stressaavat tilanteet ja sopeutettava toimet sen mukaisiksi. Työtehtävät on laitettava tärkeysjärjestykseen. Saarenheimo siteeraa Minna Huotilaisen lanseeraamaa termiä valikoiva tunnollisuus, jota käyttää silloin kun työtehtävät kuormittavat liikaa.
– Kaikki työtehtävät eivät ole yhtä tärkeitä. Jotkin asiat on tehtävä mahdollisimman hyvin, toiset voi tehdä hieman vähemmän tunnollisesti. Priorisointi on hyvä neuvo stressinhallintaan, mutta aluksi siihenkin pitää siedättyä. Tämäkin on työnjohdollinen asia.
Saarenheimo kertoo, että mitä stressaantuneempi ihminen on, sitä pienempiin yksityiskohtiin hän kiinnittää huomiota. Ne kun ovat asioita, jotka hän kokee vielä hallitsevansa.
– Tiesin erään asiakkaanani olevan johtajan stressitason siitä, kun hänelle oli tavattoman tärkeää kahvipöydän serviettien väri.
Stressiä voi säädellä opettelemalla rauhoittumaan hengityksen, mielikuvien, minitaukojen ja mindfullnessin avulla. Ja jokaisella on oltava jonkin verran kykyä sietää myös epämukavuutta.
– Kannattaa silti aina pohtia, miten ongelmat ratkaistaan eikä vain sietää niitä. Ratkaisu laukaisee stressiä.
Palautumisenkin on oltava jokapäiväistä ja jatkuvaa. Unta ja lepoa on oltava riittävästi, samoin mielekästä vastapainoa työlle. Musiikki, luonnossa liikkuminen ja liikunta auttavat nekin palautumisessa.
Työyhteisössä kaikki voivat edistää omaa ja toistensa jaksamista. Voi kyseenalaistaa omia, toistuvia ajattelumalleja miettimällä, auttavatko ne voimaan paremmin. Omia tunnereaktioitaan voi ja pitää säädellä, eikä tämä tarkoita tunteiden tukahduttamista, Saarenheimo korostaa. Ajankäytön hallintaa auttaa, kun erottaa olennaisen epäolennaisesta, tunnistaa aikavarkaat ja voi suhteuttaa toiminnan omiin voimavaroihinsa.
– Johtamisen tärkein tehtävä on hallita ajankäyttöä. Jaksamista edistetään myös työnohjauksella, mentoroinnilla ja keskusteluilla.
Saarenheimo sanoo, ettei ole missään kokenut niin suurta merkityksellisyyttä kuin päivittäisessä potilastyössä – silloin, kun mitoitukset ovat kohdallaan.
Silti: varsinkin hoiva- ja hoitotyössä huolehditaan muiden tarpeista, mutta unohdetaan omat. Tässä kohtaa työyhteisö voi auttaa toinen toistaan, kuunnella ja kannustaa.
– Kuulostaa höttöiseltä puhua tässä yhteydessä myötätunnosta, mutta se on hoitotyössä ja työyhteisöissä sitä kovinta ydintä. Myötätunto lisää hyvinvointia, vähentää stressiä, kohottaa mielialaa ja parantaa ilmapiiriä.
– Myötätunto ei tarkoita toisen tunteisiin uppoamista, vaan samankaltaisuuden tunnistamista toisen ihmisen kanssa. Myötätunto voimaannuttaa.