Joskus tarvitaan pientä puhallusta selkään.
Alatornion seurakunnan kesäteologiharjoittelija Hanna-Maija Junttola on osittain syy siihen, miksi Tornbergin Ilkasta tuli Limingan seurakunnan 30. kirkkoherra.
Kahdeksan Alatorniossa vietetyn nuorisopappivuoden jälkeen hän oli käynyt Oulaisissa häviämässä kappalaisen vaalin, kun kesällä 1987 liminkalaislähtöinen Junttola alkoi innostaa nuorta pappia hakeutumaan lakeudelle.
Niinpä Tornbergit kävivät katsastamassa pienen, 4 300 asukkaan maalaisseurakunnan.
– Ei meillä ollut mitään tietoa paikkakunnasta. Olin halunnut muuttaa lähemmäs leskeksi jäänyttä, Pyhäjoella asuvaa äitiäni, joten siksikin avoinna ollut paikka oli mielenkiintoinen, Ilkka muistelee.
Myös Helena-puolisoa kesäinen käynti Limingassa innosti.
– Lakeus muistutti oman lapsuuteni Ylimarkun maisemia. Pappilan pihalla oli samanlaisia seepramäntyjäkin!
Vaali pidettiin syksyllä. Olympiavuonna 1988 Ilkka aloitti 33-vuotiaana uutena pääpaimenena.
Nyt kirkkoherralla on työpäiviä jäljellä enää muutama, sillä lähtösaarnansa hän pitää tapaninpäivän messussa. Sitten Tornbergit pakkaavat muuttokuormansa ja vaihtavat kotinsa Kemiönsaarelle.
Mikä on tunnelma 32 Liminka-vuoden jälkeen?
Ilkka kuvaa muutosta urheilusuorituksella. Hän on hiihtänyt merellä pitkän lenkin vapaalla tyylillä ja on palaamassa kotiin. Aurinko lämmittää, paita on märkä ja tuuli puskee selän takana. Yöllä on kuitenkin hetken kinostanut ja hiihtäjä kaatuu nenälleen.
– Ajattelin, että pääsen nautiskellen työurani loppuun asti, mutta sitten sain suruviestin iäkkään äitini poismenosta. Hän jäi leskeksi jo 37 vuotta sitten. Isäni kuolema 58-vuotiaana oli minullekin, vasta valmistuneelle papille, kova paikka.
Lue lisää 18.12. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!