LIMINKA Vilho Lampi -museon kesänäyttelyssä on tänä vuonna liminkalaisen taidemaalarin ja -pedagogin Olli Pohjolan teoksia. Vuonna 1928 Virolahdella syntynyt Pohjola kuoli viime vuoden lokakuussa.
Hän suoritti taideopinnot Suomen Taideakatamien koulussa 1953-56. Hän osallistui näyttelyihin myös ulkomailla. Pohjola palkittiin useissa kilpailuissa.
Pohjolan työt edustivat viimeisten 30 vuoden ajan voimakkaasti ekspressionismia. Hän on itse sanonut tyylinsä olleen aina lähellä ekspressionistia, mutta seassa on myös impressionismia.
Pohjolan luomisvimma säilyi elämän loppuun saakka. Viimeisen työnsä hän maalasi viime vuoden keväällä.
Rantalakeus haastatteli Olli Pohjolaa keväällä 2016. Tuolloin hän valotti Limingan Taidekoulun alkuvaiheita. Hän itse oli kansanopiston taidelinjan ensimmäinen opettaja.
Pohjola muisteli opetustyön lähteneen hankalasti alkuun, sillä esimerkiksi kunnollisia opetustiloja ei ollut lainkaan.
– Sitten jouduin säälin valtaan oppilaita kohtaan. Eihän heitä voinut jättää oman onnensa nojaan. Monet olivat varmaan tulleet opistoon suurin toivein ja saaneet vanhempien taloudellisen tuen tavoitteilleen. Olisi ollut edesvastuutonta, jos he olisivat joutuneet palaamaan tyhjin toimin, hän kertoi haastattelussa.
Pohjola on ottanut teoksissaan voimakkaasti kantaa ympäröivään maailmaan. Rantalakeudelle hän totesi maalanneensa ikänsä yhteiskunnalisia teemoja.
– En välitä paskaakaan mistään muoteista, taiteilija summasi kaksi vuotta sitten.
Hän otti haastattelussa voimakkaasti kantaa myös taiteen tukemiseen. Esimerkiksi läänin taidetoimikunnan hän olisi lakkauttanut kokonaan.
– Minusta yksilöllisyys on taiteessa tärkeämpää kuin hakemalla haettu uudistuminen. Moni kuvittelee olevansa Picasson kaltainen nero, mutta totuus on, että sellaisia syntyy vain yksi vuosisadassa, Olli Pohjola summasi.