Limingan seurakunnan seurakuntapastori Olli Seikkulan ei tarvinnut lukion jälkeen käydä sisäistä painia siitä, valitseeko hän musiikin vai pappisuran.
– Kyllä se oli jo lukiossa selvää, että teologiseen lähden, Seikkula korostaa.
Toisinkin olisi voinut käydä. Useimmat Perhojokilaaksoon syntyneet tarttuvat jossain elämänsä vaiheessa soittimeen. Niin kaustislainen Seikkulakin. Jo alle kouluikäisenä hän halusi soittaa viulua vanhimman veljensä esimerkin innoittamana. Alakoulun kolmannella luokalla hän aloitti myös kitaran soittamisen.
Viulutunteja Seikkula otti maineikkaan viulistin, pelimannin ja kansanmusiikin opettajan Mauno Järvelän johdolla. Kitaransoittoa hän opiskeli Keski-Pohjanmaan konservatoriossa.
Seikkula olisi päässyt opiskelemaan kitaransoittoa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluunkin. Sisäänpääsy varmistui samalla soitolla kuin konservatorion kitaratutkintokin.
– Ajattelin kuitenkin, että musiikki jääköön harrastukseksi. Ja olihan se opiskeluaikoina vähän sivutyökin, koska minulla oli etuoikeus soittaa hyvien muusikkojen kanssa, Seikkula sanoo.
Seikkula perusti jo kouluaikoinaan folkrockyhtyeen nimeltä Snekka. Yhtyeessä soitti monista nykykansanmusiikkikokoonpanoista tunnetuksi tullut Tero Hyväluoma (Frigg, Tsuumi Sound System), Markus Luomala (musiikin lehtori Kaustisen musiikkilukiossa) ja Pasi Anttila. Viulu-harmonikka-basso-kitara -yhdistelmää täydennettiin myöhemmin vielä rummuilla ja kosketinsoittimilla.
– Koska bändissä oli jo sellainen viulisti kuin Tero, kitarasta tuli ykkössoittimeni. Ja siihen aikaan kitaransoittoon oli enemmän paloakin. Mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän viulu alkaa taas kiehtoa, Seikkula tunnustaa.
Snekka teki kolme levyä (2004, 2008 ja 2010) ja keikkaili ahkerasti. Tällä hetkellä yhtye viettää kuitenkin hiljaiseloa, koska soittajat ovat hajaantuneet eri puolille Suomea ja ovat kiireisiä muiden projektiensa kanssa.
Vasta Kaustiselta pois lähtiessään havaitsee sen, miten paljon taitavia soittajia pieneltä paikkakunnalta löytyykään, on Seikkula havainnut. Taitavan kansanmusiikkiyhtyeen kokoaminen ei siellä ole vaikeaa. Muualla sen eteen täytyy nähdä vähän vaivaakin.
– Onhan siinä jotain ainutlaatuista, jota ei tajua silloin kun elää siinä mukana. Kaustisella nuoriinkin soittajiin luotetaan: olen saanut soittaa Kaustisen kansanmusiikkijuhlan pääareenalla jo alakouluikäisestä lähtien. Isoja rooleja ja keikkoja on saanut tehdä nuoresta asti.
Kuusi vuotta sitten Seikkula tuli Pohjois-Pohjanmaalle ja Liminkaan. Musiikin tekemiseen tuli väistämättä hiljaisempi vaihe: oli uusi paikkakunta ja uusi työ.
– En tuntenut täältä juuri ketään, paitsi lapsuuskaverini Kaustiselta, Jylhän Harrin ja hänen vaimonsa Essin. Ensin Essi alkoi houkutella minua mukaan Isoon Iloon, ja vastaukseni oli ”ehkä”.
Eräänä päivänä hän kuitenkin houkutteli Seikkulan ensin kahville Oulunsalon Shellille ja sieltä Ison Ilon harjoituksiin.
– Vuoden verran lauloin kuorossa ja sovitin sille muutaman kappaleenkin. En kuitenkaan jatkanut, koska se oli niin aikaa vievää. Mutta olen edelleen säestänyt ryhmää ja tehnyt sille sovituksia.
Oulun alueen kansantanssi- ja musiikkipiirit alkoivat tulla tutuiksi myös Tanssiteatteri Hämyn kautta. Seikkulaa pyydettiin viulistin äitiyslomantuuraajaksi tähän Oulun ammattikorkeakoulun kansantanssiopiskelijoiden muodostamaan ryhmään. Hän tutustui muusikko Erja Mesimäkeen ja koreografi Hanna Poikelaan, joiden kanssa teki tanssiteoksen Sokeana hetkenä.
Yhteistyö jatkui. Tänään keskiviikkona saa ensi-iltansa tanssillinen teatteriteos Sun rakkautes tähden, joka perustuu Maija ja Arvi Ruuttusen sotavuosien aikaiseen kirjeenvaihtoon. Teoksen on dramatisoinut heidän lapsenlapsensa Anna Myllylä, joka myös ohjaa sen Hanna Poikelan ja Mika Kiviniemen kanssa.
Seikkula ja Mesimäki vastaavat teoksen sävellyksestä ja sovituksesta. Teoksen lähdemateriaalina on käytetty muun muassa kalajokilaaksolaisia siioninvirsitoisintoja, jotka ovat saaneet lisäpoljentoa katrillin, sottiisin ja triolipolskan tahdeista.
Vastikään Seikkula lupautui myös säveltämään liminkalaisyhdistys Via Dolorosan tuottaman pääsiäisdraaman. Teoksen libreton on kirjoittanut Helena Tornberg.
– Jonkunmoista musaa siihen pitää tehdä, Seikkula tuumaa vaatimattomasti.
Draaman solisteina esiintyy klassisia laulajia. Säestyksestä huolehtii pääasiassa puhallinsoittajista koostuva Limingan musiikkiyhtye -projekti, ja Seikkulan suunnitelmissa on koota kansanmusiikkikokoonpano puhallinsoittajien tueksi.
Sävellystöihinsä Seikkula suhtautuu hyvin käytännönläheisesti.
– En minä ole mikään pöytälaatikkosäveltäjä, jolla soi koko ajan päässä. Teen musiikkia tarpeeseen ja tilauksesta. Enemmän koen nuo sovitushommat omaksi leipälajikseni.
Hänestä uudet projektit ovat erittäin tervetulleita oman soittotaidon ylläpitämisenkin vuoksi.
– Jos soittaisi vain omaksi ilokseen, ei kehittyisi soittajana vaan jopa taantuisi. Tällaiset proggiksen pistävät treenaamaan ja oppimaan uutta.
Mutta mitä kuuluu Snekalle? Sitä ei ole unohdettu saati kuopattu, Seikkula vahvistaa.
– Ensi vuonna yhtyeelle tulee 20 vuotta täyteen. Jotain me yritetään sen kunniaksi tehdä, yhtyeen kitaristi lupaa.
Snekan kymmenvuotiskonsertti pidettiin muuten Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Ehkä niin käy kaksikymppistenkin kohdalla.
Olli Seikkula
Syntynyt Kaustisella 1983. Asuu Oulussa.
Limingan seurakunnan seurakuntapastori vuodesta 2013 lähtien. Työskenteli välillä puolisentoista vuotta Kempeleen seurakunnassa.
Soittaa kitaraa ja viulua. Soittanut nuorempana mm. rockbändeissä ja nykykansanmusiikkiyhtye Snekassa.
Harrastukset: Soittaminen, kuorolaulu ja saksalainen jalkapallo. Kiinnostunut folkmusiikin lisäksi klassisesta ja kevyestä musiikista, jälkimmäisessä erityisesti Beatlesin ja Olavi Virran tuotannosta.
Motto: ”Toimittaja Ilkka Malmbergia mukaillen: On parempi tulla huijatuksikuin huijata itse.”
