"Olen tärkeä! Älä kävele minun yli!"

Emmi menee edeltä, Branco seuraa perässä.

Quarterhevonen Branco kävelee löysässä riimussa oululaisen Emmi Anttilan perässä. Kun Emmi pysähtyy, myös Branco seisahtaa. Emmin jatkaessa matkaa Branco seuraa kiltisti perässä.

Lännenratsastuksenohjaaja Leenu Virpi puhuu neljälle nuorelle, jotka taluttavat hevosiaan Emmin tavoin.

– Teidän pitää osoittaa hevoselle, missä on sen tila ja missä on teidän tilanne. Sen voi näyttää sillä määrätietoisesti mutta ei säikäyttäen, Virpi neuvoo ja antaa Brancolla pienen demonstraation.

Kaikki Rajakylän Ranchin hevoset kyllä tietävät, mistä on kyse.

Niille on ennenkin osoitettu, mikä on ihmisen, mikä hevosen oma tila.

Virpi jatkaa selostustaan: jos palkitsee hevosen porkkanalla, tuleeko hevonen kutsuttaessa kutsujan vai porkkanan luo? Palkita voi muullakin tavalla.

– On hyvä, että on kiltti. Mutta ei ihmistenkään kanssa pidä olla niin kiltti, ettei pidä puoliaan, Virpi hoksauttaa.

Ennen maneesiin nuoret tekivät muutamia harjotteita teatteri-ilmaisunohjaaja Anna-Kaisa Kettusen kanssa.

Edellispäivän hevosteluhetken seurauksena Kettunen oli kehitellyt oman version perinteisestä swish-bang-boing -leikistä. Tällä kertaa siirrettin näkymätöntä palloa ryhmäläiseltä toiselle.

– Kun eilen näin, miten pienillä liikkeillä Leenu ilmaisi hevoselle, mitä tehdä. Mekin voimme viestiä toisillemme tosi pienillä asioilla, Kettunen hoksauttaa.

Kettunen on yksi Osallistava ja liikunnallinen teatteri -hankkeen ohjaajista. Hän on ollut vetämässä vastaavaa ryhmää viime syksynä Hietasaaren Ponipihassa.

Silloin nuoret eivät voineet ratsastaneet poneilla; Rajakylän Ranchilla he nousevat myös satulaan.

Kettunen ei ole itse ollut hevosten kanssa tekemisissä pariinkymmeneen vuoteen. Rajakylän Ranchilla hän hämmästyi sitä, miten levollisia ja rauhallisia eläimet olivat.

– Olin tottunut pitämään niitä säikkyinä ja arvaamattomina, mutta täällä uskaltaa seisoa hevosen takanakin. Nämä hevoset huokuvat rauhaa ja antavat ihmisille tilaa.

Piritta Mäntyjärvi

Ryhmän kolmas ohjaaja, liikunnanohjaaja Piritta Mäntyjärvi nyökkää Kettusen kommenteille.

Hänen mielestään hevonen on kuin peili, ilman suodatinta. Ihmisten välillä voi olla hänen historiastaan tulevia tunteita ja asioita, selittämättömiä harmaan sävyjä.

Hevonen sen sijaan elää hetkessä ja on mustavalkoinen.

– Hevosen kanssa on oltava selkeä ja johdonmukainen. Varsinkin tytöt oppivat helposti miellyttämään muita, Mäntyjärvi miettii.

– Mutta on todellakin ihan fine olla suora ja selkeä ilman, että tarvitsee olla ilkeä tai ahdistua itse.

Kettunen huomauttaa, että sanatonta viestintää on oikeastaan helppokin oppia eläinten avulla, koska niiden kanssa kommunikoimiseen ei muuta kieltä ole.

Mäntyjärven mielestä hevoset sopivat näiden asioiden oppimiseen hyvin senkin vuoksi, että ovat herkkiä eläimiä.

– Ne kaipaavat johtajuutta.

Harrasteryhmään otettiin mukaan kahdeksan nuorta ilmoittautumisjärjestyksessä.

Kempeleläiset Inka Pakanen ja Niina Puurunen ovat pitkän linjan ratsastuksen harrastajia.

Inka on ollut ratsailla kymmenisen vuotta, ja viime kesästä lähtien hän on harrastanut vain lännenratsastusta.

Kahdeksan vuotta talleilla kulkenut Niina puolestaan on ratsastanut tähän saakka pelkästään englantilaisittain.

– Kuulin ryhmästä tallilla, ja halusin tulla tänne touhuamaan hevosten kanssa, Inka kertoo.

Niina kuuli ryhmästä puolestaan Inkalta.

– Ei minulla ollut kauheasti odotuksia tätä ryhmää kohtaan. Kiinnosti vain oppia uutta. Olemme käsitelleet hevosia aika paljon maasta, mutta mukavaa ja mielenkiintoista on ollut, Niina kertoo.

– Ehkä täällä on keskitytty itseen enemmän kuin tavallisella ratsastustunnilla, Inka huomaa.

Emmi Anttila sanoo, että kurssilla on myös puhuttu paljon omien rajojen löytämisestä.

– Harjoituksissa hevonenkaan ei saa tulla ennen kuin saa luvan. Viesti on: "Minä olen tärkeä, älä kävele minun yli!" Tämän voi vetää suoraan omaankin elämään, Emmi tuumaa.

Muhoslainen Jenna Saarenpää ei ollut ratsastanut useampaan vuoteen ennen kuin tuli harrastusryhmään.

Taustalla on kuitenkin yhdeksän vuoden ratsastusharrastus.

– Tämä on ollut ihan huippupaikka: Hevoset ovat huippuja ja samoin ohjaajat, Jenna kehuu.

Hän kiteyttää ytimekkäästi kurssin annin, joka on opittu hevosten kanssa:– Minä olen tärkeä! Sinä kuuntelet minua!