Olen pahoillani, kun viime viikon Rantalakeudessa julkaistu kirjoitukseni ”Tu mii tuu - kampanja” on loukannut joitakin lukijoita.
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut loukata ketään kirjoituksellani, se oli lähinnä tarkoitettu pakinakirjoitukseksi, kevennykseksi vakavasta aiheesta.
En minäkään suinkaan hyväksy seksuaalista häirintää, halusin vain nostaa esiin niin monet yksinäisyyteen unohdetut naiset ja miehet, jotka eivät koskaan huomiota saa, hellyydestä ja kauniista sanoista puhumattakaan.
Itsekin kuulun näihin yksinäisiin.
Yksinäisyyttä olen kuvannut muun muassa seuraavassa runossani:
Seisovi tovi.
Pysähtyi kello.
Aikoja sitten jo aika
jätti minut hiljaisuuteen.
Päivä mennyt,
kaihojen kielo.
Käsi jääkukkaa pitää.
Poskipäilläni
kyynelten jäljet.
Ikkunan raosta ilta.
Taivaalla tähtien silta.
Jospa jollakin tähdellä
kaukaisella
olisi ystävä?
Ja vielä kerran, tarkoitukseni ei todellakaan ollut loukata ketään kirjoituksellani ja pyydän anteeksi, jos näin tein. Lopuksi eräs kirjoittamani rakkausruno:
Meri on täynnä
rakkauden saaria,
tämä on Paratiisi,
tuhatvuotinen valtakunta,
joka ei koskaan lopu.
Vaikka minä menisin
itkun maahan,
minulla on Sinut,
mereni, kaikkeni.