Olen suomalainen, ja belgialaista minusta ei tule. Koska asun Belgiassa, se tekee minusta ulkomaalaisen. Olen muukalainen vieraassa maassa.
Kokemukseni muukalaisuudesta on ollut elämäni kasvattavimpia kokemuksia. Kun et kuulu joukkoon, saat elämältä joka ikinen päivä nöyryysharjoituksen. Kovin mieluisia nämä harjoitukset eivät aina ole. Eivät ne ole tehneet minusta myöskään parempaa ihmistä. Mutta ainakin ne ovat pakottaneet avartamaan suhtautumistani itseeni ja muihin.
Tyttäreni koulussa opetetaan valinnaisesti katolisuutta, protestanttista uskoa, juutalaisuutta ja islamia - tai ’kansalaisfilosofiaa’. Olen saanut terästää muistiani ja kaivaa tietoja eri uskontojen opeista. Tyttärtäni kiinnostaa, mitä eroa luokkakaverien saamilla opeilla on verrattuna hänen omiinsa.
Olen ottanut vapauden vetää mutkia suoriksi. Kerron hänelle, että kaikki opiskelevat samaa asiaa: mitä on hyvä elämä, mistä erottaa oikea ja väärä, ja miten voisimme rakastaa kaikkia tasapuolisesti. Myös sitä luokan erilaista poikaa, muukalaista, eikä vain parasta kaveria.
Ihminen vieroksuu luonnostaan tuttuun laumaansa eksyneitä muukalaisia. Meille on kuitenkin annettu vaistojen lisäksi järki ja sydän, varmasti niitä on tarkoitettu myös käytettäviksi. Kaikkihan rakastavat haasteita?
Voimme siis haastaa itseämme ajattelemaan totutusta poikkeavasti. Vanhakin koira oppii uusia temppuja. Jos vain haluaa.
Yhä uudestaan yritän ottaa mallia tyttärestäni ja hänen luokkakavereistaan. Heille kaikki ovat samalla viivalla ja ulkomailta muuttaneelle oppilaalle aletaan vauhdilla opettaa ranskaa. Minun aksentilleni he vähän naureskelevat, mutta hyväntahtoisesti.
Toki lasten maailma on välillä raadollinen, mutta erilaisuuden hyväksyminen on heille luonnollisempaa kuin meille aikuisille.
Kun käyn Suomessa, lepään kaiken tutun äärellä. Tunnen, että, että kuulun joukkoon. Mutta tämä ei kestä kovin kauaa.
Olen päätynyt siihen, että tutun kielen ja tapojen alla olen kaikesta huolimatta muukalainen. Koska me olemme kaikki muukalaisia.
Aito hymy, ystävällisyys ja kiinnostus ovat lääkkeitä tähän universaaliin vierauteen. Onneksi saamme olla yksin yhdessä.