LUMIJOKI Kymmenisen vuotta sitten Esko ja Marjaana Oksa törmäsivät ikoneiden maailmaan. Aikaisemmin akvarelleja ja öljyväritöitä maalannut Marjaana Oksa ryhtyi etsimään uusia maalaustekniikoita ja -tapoja, koska allergian takia öljyväritöiden tekeminen ei enää ollut mahdollista.
Muotokuvista kiinnostuttuaan Marjaana Oksa löysi munatemperatekniikan, joka soveltui hyvin hänelle.
Oppia ikoneiden maalaamiseen Oksat ovat hakeneet Valamon kansanopistosta.
– Kävimme tutustumassa Valamon kansanopistossa hopeapajaan työni vuoksi. Opiston rehtori Sirpa Koriala pyysi opiston vieraaksi ja tarjosi opistohotellissa yöpaikan. Sen jälkeen olemme osallistuneet lukuisille taidekursseille Valamon kansanopistossa, Esko Oksa kertoo ja jatkaa:
– Ensimmäinen kurssi oli hopeakurssille ja Marjaana oli lyijylasikurssille. Yhdeksän päivää kestäneen kurssin jälkeen olemme maalanneet opistossa ikoneita, tehneet hopeatöitä ja opiskelleet emalointia.
Pariin otteeseen pariskunta on ollut mukana mestarikursseilla. Opettajia on löytynyt myös Oulusta. Neuvoja ikoneiden teossa ovat antaneet ainakin Heljä-Marja Surcelja Marja Sarkkinen.
– Oulun koulukunta on hyvin arvostettu ikonimaalareiden keskuudessa, Esko huomauttaa.
Tähän mennessä Oksat ovat maalanneet yhteensä yli 30 ikonia. Vuodessa niitä valmistuu yksi tai kaksi. Aikaa yhden ikonin valmistumiseen siis menee, mutta jokin kärsivällisyyttä ja tarkkuutta vaativassa harrastuksessa kiehtoo. Keskittyminen ainakin rauhoittaa hyvin työpäivän päätteeksi.
– Ikoneiden maalaamisessa on jotakin syvyyttä ja pysyvää. Maalatessa pysähtyy ja saa aikaan kaunista jälkeä. Ikonit ovat ajattomia, eikä ajanhenki vaikuta näihin, Marjaana Oksa pohtii.
Ikonimaalareiden joukosta löytyneet uudet tuttavat ja ystävät ovat hetkin osaltaan vaikuttaneet harrastuksen jatkumiseen. Yhteinen harrastus yhdistää hetkeksi erilaisetkin ihmiset.
– Kursseilla on aivan mahtavia ja toinen toistaan kiinnostavampia ihmisiä. Olemme tavanneet muun muassa presidentin ulkopoliittisen neuvonantajan ikoneita maalatessamme, Esko Oksa huomauttaa.
Helmikuun ajan Oksien ikoneita on esillä Lumijoen kirjastossa.
Näyttelyyn on valittu vain osa pariskunnan tekemistä töistä, ja nekin Oksat ovat valinneet ”seinäntyhjennysperiaatteella” – nopeasti ja sattumanvaraisesti. Näyttely kun järjestyi nopealla aikataululla, viikon sisällä siitä, kun Esko Oksa kysyi tilaa.
Näyttelyn ikoneista useimpiin liittyy paljon muistoja ja tarinoita. Sekä Marjaanalla että Eskolla on myös omat suosikkinsa teosten joukossa.
– Näistä kaikista ehkä Pyhä Kolminaisuus on jäänyt parhaiten mieleeni. Se oli iso työ, jonka valmistuminen vei toista vuotta. Suuritöinen ikoni oli tehdä, mutta halusin tehdä sen loppuun hyvin ja mahdollisimman tarkasti.
Esko Oksa puolestaan pitää itselleen merkityksellisimpänä teoksena ensimmäistä ikonia. Se kuvaa Johannes Kastajaa, joka on laskenut kirveen vieressä olevan puun juurelle.
– Jotenkin tämä ajatus puhuttelee minua. ”Sillä taivaan valtakunta on lähestynyt” on kirjoitettu ikoniinkin.