Hiljaisuudessa
rikkomattomassa
odotan ystävää,
kuin kuuta nousevaa,
kuin linnunpoikaset emoaan
pesässään nälissään,
minullakin ystävän nälkä
Vihdoin sinä tulet ja olen
onneni kukkuloilla,
riemuissani,
iloni rajaton, rajaton
Mutta kun sinä lähdet pois,
olen entistä onnettomampi,
entistä yksinäisempi,
entistä lohduttomampi
Aivan kuin kevät odottaa kesää,
ja kun kesä vihdoin tulee,
on se haltioissaan,
mutta kesän jälkeen
tulee kammottava syksy.
Niin kammottava!