Odo­tet­ta­vis­sa nor­maa­li ke­li­rik­ko­ke­vät – rou­ta­vau­rioi­den määrään vai­kut­taa useampi eri tekijä

Epätasainen sulaminen. Edellä mainittu sanapari on yksi suurimpia syitä routavaurioiden synnyssä. Keväisen auringon lämmittäessä maahan iskostunut routa alkaa väistyä, mutta tahti ei ole kaikkialla samanlainen. Tästä johtuen tien rakenteeseen muodostuu pehmeämpiä kohtia.

– Jos ajatellaan isompia valtateitä, niin siellähän ei sillä tavalla ole routavaurioita, koska ne on rakennettu kunnon kerroksilla murskeita. Alemmalla verkolle tiet taas on tehty monesti pienemmällä rahalla ja tierakenteessa on routivaa maa-ainesta, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tienpidon asiantuntija Ari Junkkari kertoo.

– Sorateillä taas melkein kaikki aines on routivaa materiaalia ja siellä ikään kuin koko rakenne routii. Tavallaan sen annetaankin routia. Sitä pystyy tasaamaan paremmin, koska sinne voidaan laittaa soraa tai vaihtoehtoisesti siellä voidaan höylätä routapatteja pienemmäksi.

Routavaurioiden määrään vaikuttavia tekijöitä ovat niin pohjaveden korkeus, sulamisvedet kuin kevätsateetkin. Luonnollisesti oma osansa on myös liikenteellä. Asfaltin palaset lentelevät pyörivien renkaiden mukana ojiin ja pientareille. Junkkarin mukaan kuluvan kevään routavaurioiden mittakaava on vielä jossain määrin arvoitus, mutta tällä hetkellä ainakin sääolosuhteet ovat optimaaliset.

– Aurinko paistaa, tuulee aika lailla ja on yöpakkasia. Silloin kelirikko menee parhaiten ohi. Vettä haihtuu paljon ilmaan ja tierakenne pääsee kuivahtamaan. Jos taas keli kääntyy ja on vaikka viikon putkeen vesisateita, niin se taas äkkiä pehmentää sitä ja tulee enemmän routavaurioita ja kelirikkoa.

– Valtakunnallisen ennusteen mukaan meidän alueellemme olisi tulossa normaali kelirikkokevät. Eteläisemmilläkin alueilla soratiet ovat vielä jäässä, päällystetyillä teillä joissakin kohdin alkaa olemaan merkkejä routavaurioista. Lähinnä alemmilla verkoilla ja ohkaisemmilla päällysteillä, Junkkari arvioi.

Määrällisesti routavaurioiden vuosivaihtelu voi olla kohtalaisen suurta. Alueellisesti muutoksia ei ole samassa suhteessa. Pohjois-Pohjanmaan eteläisemmissä osissa ja rannikon läheisyydessä on enemmän kelirikkoa kuin Kainuussa tai Koillismaalla. Kunnossapitotöitä tehdään koko ajan, mutta vaurioista johtuvien kustannusten arvioiminen on toistaiseksi vaikeaa.

– Ei siinä periaatteessa hirveän isoa vaihtelua vuosittain ole, mutta pelkkiä routavaurioita sieltä on hankala erotella. Se ei ole niinkään erikseen tilattavaa työtä, vaan kuuluu pääosin alueurakan normaalityöhön. Kuukauden päästä kustannuksiakin voidaan ennustaa paremmin, Junkkari pohtii.

– Se on periaatteessa jatkuva prosessi. Pahimpia kuoppia paikkaillaan koko ajan – sitä mukaa kun niitä syntyy. Varsinaiset uudet asfaltoinnit alkavat sitten toukokuun puolenvälin tietämillä. Tällä hetkellähän alueella keskitytään vielä lumien auraukseen. Päällystetyllä verkolla kaadetaan lumivalleja ja tehdään sohjo-ojia. Pyritään saamaan lumi pois tien reunasta, ettei vesi jäisi seisomaan päällysteelle.

Vuoden takaiseen verrattuna tilanne näyttää huomattavasti paremmalta. Viime keväänä kelirikko oli paikoitellen paha ja sorateille jouduttiin asettamaan painorajoituksiakin.

– Pohjavesi oli korkealla ja maassa oli aika paljon lunta, joka suli suhteellisen nopeasti. Tänä vuonna pohjavesikin on suhteellisen matalalla. Senkin puolesta voisi arvioida, että kovin pahaa kelirikkokautta ei olisi tulossa.

– Mutta kun kelirikkokausi alkaa, autoilijoiden toivoisi noudattavan tiettyä varovaisuutta varsinkin alemmalla verkolla. Jos sattuu esimerkiksi pitkä sadejakso, vaurioita voi tulla äkkiä enemmän, eikä ihan joka paikkaa ehditä saman tien korjaamaan, Junkkari muistuttaa.