Kempeleen kunnassa on edellisinä vuosina tehty yhteistyössä henkilöstön ja kotien kanssa viisaita päätöksiä tilojen suhteen. On ollut hienoa huomata varhaiskasvatuksen ja koulumaailman arvostus uusina tilaratkaisuina. Tuorein esimerkki tarkoituksenmukaisesta rakentamisesta löytyy Linnakankaalta, jonne on rakentunut turvallinen ja tämänhetkisiin pedagogisiin näkemyksiin pohjautuva kokonaisuus. Myös uusi Ylikylän päiväkoti ja koulu on rakennuksena oiva esimerkki toimivasta ja terveellisestä rakentamisesta.
Terveellisten ja toimivien tilojen tarve on kuitenkin edelleen akuutti ja tiettyjen rakennusten osalta meillä kuten kempeleläisillä vanhemmillakin on erittäin suuri huoli. Honkasen päiväkoti on ollut purkutuomion alla, mutta viime hetkillä rakennus on otettu jälleen käyttöön huolimatta tiedossa olevista terveyshaitoista. Pitkään valmisteltu Kirkonkylän koulun uudisrakennushanke palautui kunnanhallituksen toimesta käsittelyyn, vaikka uuden rakennuksen piti olla ainoa oikea ratkaisu. Myös Ylikylän koulun vanhin siipi on tiensä päässä, mistä kertovat siellä oireilevat lapset, nuoret ja aikuiset.
Koronatilanne toi epävarmuutta kunnan taloudelliseen tilanteeseen, minkä vuoksi on ymmärrettävää pohtia tarkkaan uusia investointeja. On kuitenkin muistettava kunnan velvollisuus taata turvalliset, terveelliset ja toimivat tilat varhaiskasvatuksen ja opetuksen käyttöön (työturvallisuuslaki 738/2002, asetus työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista 577/2003). Mielestämme on ehdottoman tärkeää kyetä arvioimaan tehtyjen sekä tehtävien päätösten vaikutuksia lasten, nuorten ja kunnan työntekijöiden terveyteen. Tällä hetkellä kuntamme tutkitusti epäterveellisissä varhaiskasvatuksen ja opetuksen tiloissa työskentelee toista tuhatta lasta ja nuorta sekä toista sataa aikuista.
Kunnassa on aikaisemmilta vuosilta murheellisia esimerkkejä korjausrakentamisen aiheuttamista kustannuksista kuntatalouteen ja ihmisten terveyteen, minkä vuoksi uudisrakentaminen on ainoa järkevä sijoitus tulevaisuuteen. Rakentamisen ”ongelmavuosikymmeninä” tehtyjen rakennusten peruskorjauksiin on myös naapurikunnissa sijoitettu miljoonia ja taas miljoonia, mutta lopputulokset ovat olleet kelvottomia terveyden kannalta. Voidaan myös aiheellisesti kysyä, onko meillä varaa altistaa enää yhtään kempeleläistä sisäilmaongelmille? Vastaus on toki itsestään selvä ja meillä on suuri luottamus kempeleläiseen päätöksentekoon tässäkin asiassa.