KEMPELE Kaksitoistavuotiaana Kempeleen Pyrinnön riveissä nyrkkeilyn aloittaneella Manu Moisasella on käsissä iso elämänmuutos.
Kuusi vuotta sitten B-junnujen SM-kultaa 63-kiloisissa ja kolme vuotta sitten A-junnujen SM-pronssia 69-kiloisissa voittanut urheilija aloittaa tänään opiskelun Lapin ammattikorkeakoulussa.
– Edessä on neljä vuotta Kemissä sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelua. Insinööriksi olisi tavoitteena valmistua, uutta elämänvaihetta innokkaana odottava, lukuisia maajoukkue-edustuksia takavuosina saavuttanut Moisanen toteaa.
Opintielle lähteminen merkitsee 21-vuotiaalle nuorelle miehelle Kempeleestä poismuuttoa ja Pyrinnön tutun urheiluporukan joukosta eroamista. Uusi harjoitteluseura tulee olemaan Kemin Into, jonka johtoporukan kanssa hän aikoo mennä juttelemaan heti ensitöikseen.
– Aion aloittaa treenit Innon nyrkkeilijöissä. Paikkahan on minulle tuttu, sillä siellä on tullut kilpailtua. Yhden valmentajan tunnen sieltä sekä tietysti muutamia nyrkkeilijöitä, Manu kertoo.
Uusi elämänvaihe tuntuu Manusta mukavalta haasteelta. Opiskelu sinällään on jo tärkeä juttu, mutta oman mielenkiintonsa antaa myös uusi kaupunki ja uuteen paikkaan sopeutuminen.
– Uskon viihtyväni Kemissä mainiosti. Sain tosi kivan kämpän mukavalta paikalta eikä koulukaan ole kaukana, hän kertoo.
Haastattelupäivänä Kemiin muuttoon on vielä kaksi päivää. Ei siis kiirettä mihinkään. Tuleva insinööri ottaa asiat sopivan rennosti.
– Ei kai sitä aluksi muuta tarvitse kuin sängyn ja työpöydän. Nyt pitäisi vielä kerätä kotona tavarat kasaan, että pärjää vähän aikaa, Kastellin urheilulukiosta kaksi vuotta sitten ylioppilaaksi kirjoittanut kempeleläinen naurahtaa.
Moisanen muistelee yhdeksän vuoden takaista aikaa. Hän oli silloin 12-vuotias ja mietti vanhempiensa kanssa, mikä olisi hyvä harrastus.
– En ollut vähään aikaan oikein harrastanut mitään. Sitten satuin löytämään Kempeleen Pyrinnön sivuilta nyrkkeilytiedotteen. Pysähdyin siihen kohtaan. Jotenkin minusta alkoi heti tuntua, että tätä haluan kokeilla. Vanhempanikin suostuivat asiaan.
Niinpä Manu meni Pyrinnön talolle katsomaan, millainen meininki nyrkkeilytreeneissä on. Homma tuntui heti mielenkiintoiselta. Myös porukka oli mukavaa. Pian hän sai myös valmentajan, monen pyrintöläisen hyvään vireeseen ja tuloksiin valmentaneen Arto Laukan.
– Minulle on jäänyt hyvin mieleen se, kun olimme lähdössä ensimmäisiin kisoihin. Käytiin Arton kanssa kaupungilla vähän syömässä ja puhuttiin kaikenlaista. Muun muassa sitä, miten kisareissuilla pitää käyttäytyä. Arto se on meikäläisenkin perustavoille opettanut, Manu toteaa.
Vuodet toivat Manulle myös menestystä. Kun kilpailuja ja voittoja alkoi tulla, se lisäsi motivaatiota. Myös kotiporukat oppivat, että kyse ei ole vaarallisesta lajista. Selväksi kävi, että kyse on erittäin monipuolisesta lajista.
Manulla on mielessään monta asiaa, joita hän haluaa nostaa esiin. Kaiken sen hän oppi Pyrinnön urheilijana.
– Kempeleen Pyrinnössä on erittäin hyvä henki. Kaikki tulevat toimeen keskenään. Pyrinnössä huolehditaan toisista. Kaikilla on oikeanlainen kunnioitus toisia kohtaan. Ne ovat hyviä oppeja koko elämääkin varten.
Parin viimeisen vuoden aikana Manu ei ole enää kilpaillut. Syy tähän on yksinkertainen.
– Selän kanssa oli ongelmia. Melkoista vuoristorataa se oli yhteen väliin. Oli myös kipuja. Sitten tehtiin leikkaus. Nyt pärjään oikein hyvin.
Tuoreen opiskelijan mielessä on yksi iso haave, jonka hän haluaisi toteuttaa.
– Toivon, että ainakin yhden ottelun saisin käydä ottamassa jossain seurassa. Milloin se tapahtuu, se jää nähtäväksi.
Manu Moisaselle on selvää, että nyt opiskelu on ykkösasia hänen elämässään.
Manu miettii, millainen urheilija hän on.
– Olen liian laiska. Välillä valmentajan pitää piiskaamassa ja kannustamassa eteenpäin. Vaikka olen laiska, olen silti toisaalta tunnollinen. On minulla ollut sellaisiakin aikoja, että valmentaja on joutunut jarruttelemaan tekemistäni.
Arto Laukkaa hän luonnehtii jämptiksi valmentajaksi. Valmentaja näkee asiat eri tavalla kuin valmennettava. Valmentaja näkee asiat positiivisesti. Se auttaa eteenpäin.
Ennen kilpailua Manua on ollut treeneissä sparraamassa Arto Laukan poika, Tomi Laukka.
Mutta vielä hetkeksi katse tulevaisuuteen. Mitä uunituoreella insinöörillä on edessä neljän vuoden kuluttua?
– Töitähän sitä pitää tietysti hakea. Luulen niin, että ensimmäisenä sitä yrittää Oulun seudulle.
Entä miltä tuntuu nyt, kun opinnot alkavat?
– Nyt sitä viimeistäänkin oppii itsenäiseksi. Kai tämä on sitä omille siiville nousemista.
Vielä yksi asia insinööriopiskelijalla on edessään ennen kuin muuttokuorma lähtee kohti Kemiä.
– Parturille täytyy ennättää!
