KEMPELE Ei ole kovin muodikasta puhua pohjattomasta hyvyydestä, lempeydestä ja pyyteettömyydestä. Kempeleläisen Nuu-teatterin perustaja ja ohjaaja Marko Pohjanrinne tekee sen silti. Perjantaina Kempeleen nuorisoseurantalolla ensi-iltansa saava, Sirkku Peltolan käsikirjoittama Ihmisellinen mies kiehtoi Pohjanrinnettä juuri näiden teemojen vuoksi.
– Päähenkilö Raine on jotain niin kaunista – liian hyvää ollakseen totta. Hän edustaa sellaisia arvoja, jotka helposti jäävät jalkoihin. Halusin puolustaa niitä, Pohjanrinne sanoo.
Vaikka näytelmä on syvän humanistinen, ryppyotsaisuus on siitä kaukana. Koskettavuudestaan huolimatta tarina on myös hassunkurinen ja koominen. Sen tapahtumat ovat arkisia ja samaistuttavia. Etenkin Joonas Väärni esittää vuokraisäntä Kalevi Kärpäsen roolin Pohjanrinteen mukaan ”hulvattomasti”.
– Hyvät tekstit toimivat usealla tavalla. Ihmisellinen mies on todentuntuinen, ja silti Peltola saa luotua siihen taianomaisen tunnelman, Pohjanrinne suitsuttaa.
Pohjanrinteen mukaan komedioissa on usein tuttu kaava: miehet säheltävät ja sekoittavat asioita, ja naiset katsovat sitä rauhallisina ja järkevinä, tasapainottavinakin.
– Peltolan tekstitkin sisältävät näitä elementtejä, joskin sähellys ja järkevyys jakaantuvat aika tasapuolisesti miesten ja naisten kesken.
Raine Kukkia (Paavo Kotkavaara) on Kintuan kunnan henkilöstösihteeri, joka joutuu kuntaliitoksen myötä työttömäksi. Hän aloittaa uran pölynimurikauppiaana ja etsii paikkaansa niin työ- kuin yksityiselämässäänkin.
Vilpitön Raine koskettaa kaikkia elämässään: ex-vaimoaan Paula Sévonia (Ulla-Maija Aaltomaa), hulvatonta vuokraisäntäänsä Kalevi Kärpästä (Väärni), bisnesmaailman kylmettämiä esimiehiään Jannicaa (Saila Puumala) ja Tindeä (Aaltomaa), hajamielistä poikaansa Petteriä (Pohjanrinne), omaa tietään etsivää miniäänsä Iiris Aro-Kukkiaa (Henna Kvist), kasvukivuista kärsivää pojantytärtään Raisa Kukkiaa (Puumala) sekä elämästä syrjäytynyttä Annua (Kaisla Huovinen).
Pohjanrinteellä oli etukäteen hyvä kuva siitä, keitä hän rooleihin laittaa, vaikka roolihenkilöiden ikäskaala vaihtelee kuusikymppisestä Rainesta neljätoistavuotiaaseen Raisaan. Esimerkiksi Rainen roolia ei voi esittää parikymppinen nuorimies, vaan se vaatii kokeneemman näyttelijän. Siksi Kotkavaara oli luonteva valinta.
Myös Pohjanrinne itse nousee näyttämölle Rainen Petteri-poikana. Edellisestä näyttämöroolista ehtikin vierähtää neljä vuotta.
– Näytelmään sitoutuu eri tavalla, koska näyttelijänä olen mukana kaikissa esityksissä.
Samaan hengenvetoon Pohjanrinne kiittelee Nuu-teatterin sitoutunutta väkeä.
– Meillä on hienot näyttelijät, ja tekniikka toimii. Panostammekin aina paljon ryhmäytymiseen.
Nuu-teatteri on tehnyt aiemminkin varsinkin harrastajateatteripiireissä suosituksi tulleen Sirkku Peltolan näytelmiä. Esimerkiksi vuonna 2011 esitettiin Mummun saappaassa soi fox.
Pohjanrinteen mukaan Peltolan tekstit sopivat hyvin pienille näyttämöille, koska tapahtumaympäristö on usein hyvin arkinen: koti tai kylänraitti.
– Sirkku Peltola kirjoittaa ihanasti. Teksti meni tunteisiin jo ensimmäisellä lukukerralla, kertoo Saila Puumala.
Näytelmän nähtyään ei ole vaaraa jäädä melankolian nutistamaksi.
– Tässä näytelmässä on onnellinen loppu. Ja jos joku liikuttuu, me olemme silloin onnistuneet!