Lukutaito on Suomen menestyksen perusta Paula Risikon ja Henna Virkkusen kirjoittaman mielipidekirjoituksen mukaan (Keskisuomalainen, 8.9 2019). Suomalaiset ovat maailman parhaita lukijoita, mutta lukutaito on heikkenemässä. Nuoret lukevat vähemmän kuin ennen. Omasta kaveripiiristäni harva lukee huvin vuoksi.
Risikko ja Virkkunen kirjoittavat, että sosiaalinen media lisää hyvän lukutaidon tärkeyttä, jotta jokainen osaa arvioida kriittisesti lukemaansa ja tunnistaa epäluotettavan tiedon. Mielestäni sosiaalisella medialla on osansa lukutaidon huononemisessa. Olen itse huomannut, että kun yritän keskittyä lukemiseen, puhelin useasti vetää huomion muihin asioihin. Puhelimella on helppo vaihtaa sovelluksesta toiseen eikä mihinkään tarvitse keskittyä kauan. Lukeminen taas vaatii yhteen asiaan keskittymistä pitkän aikaa.
Koulut ja kirjastot tekevät työtä saadakseen lapset ja nuoret innostumaan lukemisesta. Mielestäni koulut eivät tee tarpeeksi. Varsinkin ala-asteella lukutunteja on liian vähän. Muistan, kuinka en ikinä ehtinyt lukea pulpettikirjaani loppuun ennen kuin se piti palauttaa. Yläasteella taas lukeminen saattaa tuoda paineita, sillä koulussa luettavista kirjoista täytyy tehdä koe tai kirjoitelma. On vaikea nauttia lukukokemuksesta, kun yrittää painaa kaikki juonenkäänteet ja yksityiskohdat mieleen.
Nuorten on vaikea aloittaa lukeminen, jos sitä ei ole tehnyt lapsena. Kirjoituksessa mainitaan vanhempien ja kodin merkitys lapsen lukemisessa. Jo pelkällä iltasadun lukemisella on suuri vaikutus lapsen lukutaitoon. Pelkkä iltasadun lukeminen ei riitä. Minulle, veljelleni ja siskolleni luettiin kaikille yhtä paljon, mutta olen meistä ainoa, joka on kiinnostunut lukemisesta. On silti tärkeää, että vanhemmat kannustavat lukemiseen ja etsivät lapsilleen mieluista luettavaa.
Osasyy lukemisen vähentymiselle on varmasti nuorten vääristynyt kuva lukemisesta. Monet uskovat yhden tylsän kirjan luettuaan kaikkien kirjojen olevan tylsiä. Onkin tärkeää löytää sellaisia kirjoja, joista pitää. Suomessa on aika vaikeaa löytää kirjaehdotuksia, jos niitä ei viitsi keneltäkään pyytää. Kirjastonhoitajista on suuri apu, mutta suurissa kirjastoissa työntekijät eivät voi muistaa kaikkien kirjamakua. Itse löydän uutta luettavaa netistä ja YouTube-kanavilta, joiden sisältö keskittyy kirjoihin. Lempikanavani on Jessethereader, jonka videoilla annetaan kirjavinkkejä ja arvosteluja rentoon sävyyn huumorilla maustettuna. En ole löytänyt tällaisia kanavia suomen kielellä, joten ne jäävät varmasti suurelta osalta löytämättä.
Tieto nuortenkirjoista ei kulkeudu nuorten korviin. Kirjoja ei mainosteta missään. Olen monta kertaa odotellut kirjasarjoihin turhaan jatko-osia, koska en ole tiennyt niiden jo ilmestyneen. Nykyaikaisten, halpojen ja helppokäyttöisten e-kirjapalveluiden nuortenkirjavalikoimat ovat surkeat. Meillä on ollut kotona kaksi eri ääni- ja e-kirjapalvelua, ja molemmissa nuorten kirjoja on tosi vähän. Tuntuu, ettei nuorten kirjoja arvosteta. Kirjoista ei juurikaan puhuta netissä, jolloin ne jäävät nuorilta huomaamatta.