Kun Klarissa Salonpää oli viisivuotias, hän oli perheensä mukana Espanjassa. Vanhemmat, Anne Karppinen-Salonpää ja Kari Salonpää golffasivat, joten myös perheen jälkikasvu tarttui mailaan. Heti ensimmäisellä kerralla Klarissakin huomasi golfin olevan oma juttu.
Lajin ensiaskeleet hän otti Raahentieen Golfin kentällä Siikajoella. Ensimmäisiin kisoihin hän osallistui kahdeksanvuotiaana. Sittemmin laji on värittänyt arkea niin paljon, että lapsuuden muut harrastukset pesäpallo, uinti ja baletti ovat jääneet taakse. Esimerkiksi viime vuonna hän osallistui reiluun 40 kisastarttiin. Reissukilometrejä kertyi kotimaassa 17 000.
Talvella Salonpää harjoitteli Kreikassa ja Espanjassa yhteensä neljä viikkoa. Espanjan auringon alla hän osallistui myös Jason Floyd Golf Academyn järjestämään kilpailuun.
– Golf on aikalailla koko elämä, Klarissa Salonpää tuumaa.
– Kisakausi alkoi huhtikuun lopussa, jonka jälkeen viikonloput ovat kuluneet tiiviisti golfin parissa. Yleensä lähdemme kilpailumatkalle jo torstaina. Perjantaina on harjoituskierros ja itse kilpailu lauantaina sekä sunnuntaina. Kesäkuun alun jälkeen kisoja pidetään myös viikolla, hän jatkaa.
Kotikenttä Salonpäällä on Virpiniemi Golf. Hän kiittelee seuraa etenkin laadukkaasta juniori- ja valmennustoiminnasta. Hän on itsekin toiminut ohjaajana Virpiniemen Herra Hakkarainen -golfkoulussa. Pienimmät puttaajat ovat neljävuotiaita.
Pahakseen nuori golffari ei pistäisi, jos Kempeleeseenkin joskus rakentuisi kenttä.
– Olisihan se harjoittelun kannalta helpompaa. Talvisin treenit ovat Oulun Golfhallissa kolme kertaa viikossa, minkä lisäksi käyn tekemässä ylimääräisiä harjoituksia, jos saan vain kyydin. Kesällä hän kilpailee valtakunnallisessa Finnish Junior Tourissa sekä Raahe-Levi -akselilla pelattavassa pohjoisen Suomen Junior Challenge Tourilla. Molemmissa on vain yksi, alle 21-vuotiaiden sarja. SM-kisoissa, jotka järjestetään tänä vuonna juhannuksen jälkeen Vierumäellä, kilpailijat jaotellaan sarjoihin kahden vuoden välein.
Vaikka juniorikisojen ikäskaala on laaja, on Klarissa Salonpää menestynyt hyvin. Syksyllä yhdeksännen luokan aloittava kempeleläinen on suomalaisjunioreiden 15 parhaan joukossa.
– En ole asettanut tavoitteita. SM-kisoista toivon mahdollisimman hyvää sijoitusta. Olisi tietysti hienoa, jos ovet aukenevat ja pääsisin rakentamaan golffarin uraa, mutta tässä vaiheessa toivon vain hyviä kilpailuja.
Miten nuori pelaaja valmistautuu kisatilanteeseen?
Rennosti, Klarissa Salonpää muistuttaa. Hän sanoo tärkeintä olevan jännityksen poistaminen.
– Ei ole maailmanloppu, jos lyö yhden huonon lyönnin. Yleensä yritän lyöntivaiheessa tyhjentää pään kaikista ajatuksista.
Golffarille tärkeää on omien suoritusten katseleminen videolta.
– Joskus, jos lyönti ei suju, syy on usein se, etten ole pitkään aikaan katsonut videolta tai peilistä omaa swingiä. Jos aiemmin on ollut jokin virheliike, se tulee helposti takaisin, ellei suorituksia seuraa.
Kari Salonpää sanoo huoltojoukon tehtävien olevan moninaiset. Kuskaamisen ja välineiden siirtelyn lisäksi vanhemmat ovat henkisenä tukena.
– Olen jutellut valmentajien kanssa asioista, jotka voivat olla syynä siihen, ettei lyönti kulje. Saatan heittää Klarissalle muutaman kysymyksen ja herätellä hänen omia ajatuksiaan. Sinällään lyömiseen ei kannata enää tässä vaiheessa ottaa kantaa. Nykyisin minä kysyn häneltä neuvoja.
Kun isä ja tytär pelaavat yhdessä, kisaavat he yleensä rahasta.
– Vaakakuppi on aika reilusti Klarissalle kallellaan. En minä montaa reikää ole vienyt, hävinnyt vain suuria summia, Kari Salonpää naurahtaa.
Perheessä golfia pelaavat kaikki. Klarissan isosisko Kreetta kilpailee myös, mutta isoveli Kasperpelaa vain huvikseen.
– Olen rouvan kanssa pelannut kolmekymmentä vuotta. Meillä on Siikajoella kesäpaikka, ja sinne oltiin rakentamassa golfkenttää. Yksi kaveri myi minulle väkisin osakkeen ja ostin myös mailat. En ollut koskaan edes lyönyt palloa, mutta heti ensimmäisen kesän jälkeen laji tuntui omalta, Kari Salonpää valottaa.
Hän tuumaa nykyisen suhteensa lajiin olevan viharakkautta.
– Ensimmäiset kymmenen kesää pelasimme jatkuvasti. Sitten yhtenä keväänä katselimme mökin ja talon tekemättömiä töitä ja päätimme, että tartumme mailaan vasta, kun tehtävälistan asiat on saatu hoidettua. Venyi pitkälle heinäkuulle, että pääsimme pelaamaan.
Klarissa Salonpäälle golf maistuu yhtä rakkaalle edelleen. Hän innostaa mielellään uusia harrastajia lajin pariin.
– Ensimmäiseltä kerralta ei kannata odottaa liikoja. Pitää vain pyrkiä osumaan palloon, hän hymyilee.