TYRNÄVÄ Myllykirjaston yläkerrassa häärättiin perjantaina uuden näyttelyn pystytyksen kimpussa. Työn touhussa oli joukko työpajan nuoria sekä työpajaohjaajat Jari Kurola ja Petra Särkelä. Tällä kertaa rakentumassa oli hiukan erilainen näyttely, sillä esille aseteltiin Kurolan omistamia pelikoneita. Miehelle näytti kerääntyneen kunnioitettava kokoelma pelikoneita eri vuosikymmeniltä: vanhimmat olivat vuodesta 1978 ja uusimmat puolestaan vuodelta 2013.
Heinäkuun ajan auki olevassa pelikonenäyttelyssä katsojat pääsevät ihastelemaan erilaisia koneita ja pelejä ja samalla näkemään läpileikkauksen pelimaailman kehityskaaresta. Asiaan perehtymätön katsojakin voi havaita pelialan mullistuneen neljänkymmenen vuoden aikana melkoisesti: 1970-luvun loppupuolelta peräsin oleva Philips Videopac G7000 näyttää kömpelöltä kaikkine johtoineen ja irrotettavine peliosineen, kun sitä vertaa nykyaikaisempiin pelikonsoleihin.
– Pelikoneet ovat olleet alun perin tosi yksinkertaisia. Muistimäärät ovat kehittyneet ajan myötä. Näiden kaikkien vanhojen pelikoneiden muistimäärät mahtuisivat varmasti kaikki nykykännykkään, Kurola toteaa asetellessaan vanhimpaa pelikalustoa näyttelykuosiin.
Vanhojen pelikoneiden kerääminen on Kurolalle paluuta lapsuuteen. Hänen oma ensikosketuksena videopelien maailmaan tapahtui lapsuusvuosina MSX-kotitietokoneen ääressä. Kiihkeimmät pelivuodet jäivät aikuistumisen myötä taka-alalle. Keräilyinnostus syttyi parisen vuotta sitten, kun Kurola sai vanhan pelikoneen lahjoituksena.
– Siitä se innostus lähti. En ole näitä kaikkia kerralla ostanut. Tämä ei ole kovin vakava harrastus, enkä käytä tähän mielettömiä määriä rahaa, hän tarkentaa.
Peliharrastus on noussut miehen elämässä jälleen pintaan omien tytärten peli-innostuksen kautta. Kurola kertoo perheen yhteisen peliharrastuksen olleen myös osaltaan vaikuttamassa Myllykirjaston näyttelyidean syntymiseen.
Kurolan mukaan videopelien keräily on Suomessa vielä lapsenkengissä, kun taas muualla Euroopassa touhu on saanut enemmän tuulta alleen. Tieto- ja pelikoneille on jopa omistettu kokonaisia museoita. Miehen toiveena on kerryttää omaa pelikonekokoelmaa niin suureksi, että sen pohjalta voisi joskus perustaa julkisen pelikonemuseon. Kurola kaipaileekin kokoelmiinsa lisää materiaalia.
– Otan niitä vastaan lahjoituksena ja osasta voin myös maksaakin, hän kertoo.
Tyrnävän kirjaston näyttelyn osalta toiveissa on, että se houkuttelisi kävijöitä laajemminkin – aina ulkopaikkakunnilta asti.
Kaikki pelikonenäyttelyn esineistö on aseteltu näytille lasivitriineihin. Näyttelyssä ei siis pääse pelaamisen makuun, vaan ainoastaan ihailemaan pelikoneita ja pelejä lasin takaa.
– Osa näistä on jo niin arvokkaita, että niitä ei senkään vuoksi oikein voi jättää näkyville, Kurola toteaa.
Näyttelyn käytetyimmäksi esineeksi Kurola arvioi Nindendon Super Mario Bros -pelin.
– Sitä on pelattu minunkin lapsuudessani paljon. Se taitaa olla maailman suosituin peli, hän arvelee.
Yhtenä tunnetuimpana pelinä Kurola nostaa esiin pyöreälinjaisen koneen, joka sisältää kloonin Atarin vuonna 1972 julkaisemasta Pong-pelistä. 70-luvun henkeä uhkuva keltainen pelikone erottuu näyttelyn muusta esineistöstä. Eikä ihme, sillä sitä on Kurolan mukaan tituleerattu jopa maailman parhaiten suunnitelluksi konsoliksi.
Retrokonsolin sisältämä Pong-peli lukeutuu puolestaan maailman ensimmäisten videopelien joukkoon. Peli nautti aikoinaan suurta suosiota ja vain harvan 1980-luvun lapsen verkkokalvot säästyivät näyltä, jossa kaksi suorakaiteen muotoista lauttaa liikkuu mustalla taustalla ja niiden väliä seilaa edestakaisin pongahteleva pallo. Nostalginen näky on nähtävissä myös Myllykirjaston yläkerrassa, jossa pelinäkymä on tulostettu ja kiinnitetty mustavalkotelevision näyttöön.