Olin onnikassa menossa sähkötyömailleni Rovaniemen yläpuolelle. Pisavaaran kohdalla nousi kyytiläiseksi Nätti Jussi Vekkukoirineen.
Vekku hyppi ja haukahteli minut nähdessään. Totta kai tutulle piti ilmoittaa tuntemus.
Kuljettaja sanoi Nätti Jussille, että sinä saat nousta autoon, mutta koira ei saa nousta autoon.
– Vai niin, sanoi Nätti ja oli hetken hiljaa ja kysyi:
– Saanko laittaa juoksunarun raollaan olevasta ikkunasta ulos, että Vekku juoksee rinnalla tai perässä?
– Saat, vastasi juro kuljettaja.
Kuljettaja ajeli alkuun hitaasti, mutta kiihdytti vauhtiaan.
– Vieläkö koira seuraa autoa, kysyi kuljettaja.
– Jo vain, sanoi Nätti Jussi, kun hetki sitten katsoin ikkunasta. Vekku kolmella jalalla juoksi ja eturenkaaseen kusta ruikki.
Naurua riitti, jotka kuulivat Nätti Jussin vastauksen.
Vekku oli jo alkumatkasta irronnut narusta, jota vieläkin Nätti piteli kädessään.
Vekku juosta kipitteli Nätti-Liisan luo turvaan.