Lumijoki Ensilumen päiväkodin pihalla kirmasi viime torstaina saappaisiin ja oransseihin huomioliiveihin sonnustautunutta pikkuväkeä. Lapset alkoivat muodostaa jonoa pihaportin suulle lastentarhanopettaja Päivi Kallion ja lastenhoitaja Elina Kaupin johdolla.
– Me lähdetään metsään! lapset riemuitsivat.
Metsäretki oli osa Suomen Ladun Luonnossa kotonaan -toimintaa, johon Ensilumen päiväkodin Kuura-ryhmä liittyi vastikään. Toiminta keskittyy varhaiskasvatuksessa ja koululaisten iltapäivätoiminnassa toteutettavaan luontoliikuntaan sekä luonto- ja ympäristökasvatukseen. Touhun ytimenä on kiireetön ulkoilmaelämä, jonka ääreen hakeudutaan säällä kuin säällä.
Ryhmän ohjaajina toimivat Kallio ja Kauppi kokevat, että uusi toimintamalli tukee hyvin varhaiskasvatussuunnitelman lapsilähtöisiä ja luontokasvatuksellisia tavoitteita. He ihmettelevät, miksi vuonna 1999 koordinoitu malli ei ole yleistynyt Pohjois-Suomen päiväkodeissa.
– Toimintaa harjoitetaan enemmän Etelä-Suomessa. Meidän lisäksi Oulussa on yksi ryhmä ja Kempeleessä, Nivalassa ja Ylivieskassa yksityinen päiväkoti mukana toiminnassa. Ehkä meillä päin ei osata arvostaa luonnon läheisyyttä. Se on kai liian lähellä ja liian itsestään selvä, Kallio pohti.
Kuura-ryhmässä noudatettiin Luonnossa kotonaan -toimintamallin periaatteita jo ennen virallisen statuksen saamista. Toimintaa alettiin viritellä Kallion innostuksen ansioista.
– Koko syksyn olemme toimineet näiden samojen kriteerien mukaan. Se on toimintaan pääsemisen edellytys, että toimii näiden periaatteiden mukaan. Viime keväänä meillä jo tätä harjoiteltiin, keväällä Luonnossa kotonaan -koulutuksen käynyt Kallio kertoo.
– Nyt olemme käyneet kolme kertaa viikossa lähiluonnossa ja eväsretken olemme tehneet vähintään kerran viikossa. Retkiä rakentamattomaan ympäristöön on tehty niin aamu- kuin iltapäivästäkin, hän jatkaa.
Toiminta on sujahtanut luontevaksi osaksi päiväkodin arkirytmiä. Tällä hetkellä mukana on 20 lasta. Kauppi ja Kallio vinkkaavat, että Kuura-ryhmässä on vielä paikkoja vapaana.
– Emme vaadi tässä perheiltä mitään retkeilytaustaa tai muuta. Se on ainoa vaatimus, että lapsella olisi aina sopiva vaatetus mukana. Vanhemmatkin ovat tykänneet kovasti, ja tästä on tullut vain hyvää palautetta, he toteavat.
Viime torstaina lapset suuntasivat Lumijoen hautausmaan viereiseen metsään. Vapaan leikin lisäksi luonnon helmassa vietettiin pieni lukutuokio. Luontoa tutkailtiin jo ennen varsinaisen retkietapin saavuttamista: kerrattiin kasvi- ja puutietoutta ja nähtiin sähkölinjaa pitkin viipottava orava ja sähköpylvään nokassa hakkaava tikka. Lapset tutkivat luontoa innokkaasti kaikilla aisteillaan.
Luontoretkillä ei ainoastaan samoilla lähimetsissä, vaan tuokioihin lisätään muutakin oppimista, kuten kädentaitoja sekä satu-, loru- ja musiikkituokiota. Kallion mukaan metsän antimista saa hyvät työkalut esimerkiksi erilaisten muotojen opetteluun. Luontoon voi myös kuljettaa mukanaan monenlaista opetusmateriaalia repussa tai kärryissä.
– Metsäympäristö mahdollistaa myös monipuolisen leikkimisen ja liikkumisen. Jumppatuokioitakin on pidetty, mutta jo yksistään maastossa liikkuminen tuo haastetta ja käy liikunnasta, Kallio toteaa.
Luontoa on lähestytty myös antamalla jokaiselle ryhmän lapselle suomalainen luontohahmo etunimen alkukirjaimen mukaan. Ryhmästä löytyy muun muassa kanahaukka, isokäpylintu, elokorento, ilves, tavi ja idänniittyperhonen.
Metsässä lapset pyrähtivät jokainen omiin leikkeihinsä. Osa ryhtyi majanrakennuspuuhiin ja osa tutkaili leikille alkua muualta. Kaksi tyttöä istahti hetkeksi kannon nokkaan.
– Me ensin vähän mietiskellään, mitä tehtäisiin. Yleensä me leikitään eläimiä. Ja joskus vain höpötellään, Noora ja Aurelia paljastivat.
– Tykkään leikkiä metsässä metsästysleikkejä, totesi puolestaan Timi.
Muutama lapsi päätti lähteä karhumetsälle pyssyt olalla. Taisipa puiden katveessa vilahtaa muutama pantteri ja leijonakin. Luonnossa leikit näyttivät sujuvan ongelmitta.
– Tänne mahtuu ääntä ja liikettä, eikä ole niin paljon rajoituksia, mietti Kauppi.
Ilman sääntöjä ei täällä kuitenkaan temmelletä.
– Olemme tässä samalla opetelleet kestävän elämän arvoja ja myös jokamiehenoikeuksia. Roskat viedään aina pois, eläviä puita ei katkota, mutta risuja ja käpyjä saa käyttää. Marjojakin saa kerätä ja syödä. Ja aikuinen pitää aina näkyä, Kallio luetteli yhteisiä pelisääntöjä.