KEMPELE Odotus. Tuohon yhteen sanaan piiloutuu joulun koko taika kempeleläisen Satu Niskasen perheessä.
Niskasilla joulua ryhdytään odottamaan marraskuun alusta, kun perheen ensimmäinen tonttu, Taavi, asettautuu olohuoneeseen. Tänä vuonna Taavi on saanut seurakseen myös Paavon, joka putkahtaa perheen keskuuteen hieman Taavin jälkeen.
Satu-äiti ei ole perheessä ainut, joka tykkää joulusta. Siitä tykkäävät myös isä Henri Niskanen sekä kaikki perheen lapset, Eetu-Kalle (10), Iida-Sofia (8) ja Suvi-Tuulia (3). Iida-Sofia on jopa ilmoittanut, että hän haluaisi ehdottomasti joulupukin tontuksi.
– Koulussa Iida-Sofialle on joku kyllä väittänyt, ettei joulupukkia ole olemassa, mutta hänen uskonsa on hyvin vahva, nauraa Henri.
Jo lokakuun puolella tontut alkavat hiippailla Niskasen perheen asunnossa. Ne jättävät kirjeitä milloin saunan lauteille, milloin olohuoneeseen tai keittiöön. Kirjeissä kerrotaan, mitä kivaa perhe voisi vielä tehdä joulumielen saamiseksi.
Satu-äiti aloittaa uuden joulun odottamisen heti edellisen mentyä. Tammikuun alennusmyyntien alkaessa hän ostaa lahjoja ja joulukoristeita seuraavaa joulua varten.
– Joskus olen herännyt kesällä haistamaan mukamas piparien tuoksun. Silloin tulee haikea olo: vielä pitää odotella joulua monta kuukautta!
Kun Taavi on ilmoittaunut joulunodotuksen alkamisesta, Niskaset somistavat kotiaan joka päivä jollain jouluisella jutulla. Huoneen nurkkaukseen ilmestyy Ella-tonttu, hyllylle pieni jouluasetelma, olohuoneen sohvalle joulutyynyjä.
– Samoihin aikoihin alan myös leipoa joulutorttuja ja pipareita. Tosin pipareita joudun tekemään ainakin kolme eri kertaa, sillä ne syödään pois paljon ennen joulua, Satu Niskanen nauraa.
Piparitaikinan hän tekee totta kai itse. Tänä vuonna piparkakkutalon tekeminen lankesi Henri-isän tehtäväksi.
Vaikka Niskaset suosivat sisustuksessa maalaisromanttista tyyliä, joulu saisi olla Satun mielestä mieluiten amerikkalaistyylisen runsas ja värikäs. Koska muidenkin perheenjäsenten toiveet täytyy ottaa huomioon, ainoastaan joulukuusi on jenkkityyliä.
– Ostan joka vuosi uusia koristeita, jotka sitten laitan joulukuuseen entisten lisäksi. Haluan, että joulukuusi on näyttävä, koska se tuo joulun taian taloon. Kuusi tuodaan olohuoneeseen vasta jouluaattona.
Allergiasyistä perheessä on käytössä muovikuusi. Viime vuonna he ostivat toisenkin joulukuusen, joka on väriltään musta.
Satu rakastaa vanhaa joulumusiikkia, joka soikin aina taustalla. Erityisesti hän pitää Frank Sinatran esittämästä joulumusiikista. Autossa radiokanava kääntyy Jouluradion puolelle heti kun lähetykset alkavat. Niskasten perinteisiin kuuluu katsoa joka joulu vanhan mustavalkoelokuva Ihmeellinen on elämä.
Joulunpyhiä Niskasen perhe viettää hyvin perinteisesti. He heräävät aattoaamuna katsomaan televisiosta Joulupukin kuumaa linjaa, jonka jälkeen syödään joulupuuro. Perinteisiin kuuluu myös haudoilla käynti, joulusauna ja jouluateria kinkkuineen ja rosolleineen. Ja totta kai illalla käy joulupukki – tosin tontut ovat antaneet lapsille yhden paketin jo vähän etukäteen aattoaamuna.
Joulupyhien traditioihin kuuluu myös käynti molempien vanhempien luona.
– Lapset saavat aika paljon lahjoja, koska haluan, että he muistavat joulun. Tärkeintä on toki yhdessäolo läheisten kanssa. Haluan opettaa lapsia antamaan joulun myös muille. Osallistumme aina Hyvä joulumieli -keräykseen, Satu korostaa.
Satu Niskaselle ja koko perheelle joulussa on tärkeintä yhdessä oleminen ja kiireettömyys. Perheenäiti ei stressaa edes joulusiivousten tai -ruokien kanssa. Kinkut paistetaan hyvissä ajoin, ja anoppi tekee mielellään laatikot.
– En koe joulustressiä, koska joulu tulee meille hiljalleen. Stressihän veisi joulumielen, Satu perustelee.
Perinteet tuovat Niskasille vahvan tunteen perheen tärkeydestä, läheisyydestä, rakkaudesta ja rauhasta.
– Joulu ei sulje ketään pois. Se on jokaisen juhla, uskoopa sen sanomaan tai ei. Kun joulua juhlitaan ympäri maailmaa, se yhdistää meitä. Silloin kun maailmalla tapahtuu paljon pahaa, joulu nostaa hyviä asioita.