Ensiksi olohuoneen maton läpi loikkii Nipsu. Seitsenkiloinen ranskanluppa, joka ei hirveästi vieraasta perusta, päätyy keskelle lattiaa jauhamaan salaatinlehteä.
Sen sijaan sekarotuiset Max ja Booboo eivät halua jäädä tekemään lähempää tuttavuutta, vaan vilistävät sohvan alle. Kiireessä toiselta tipahtaa papana.
– Se on kuiva. Helppo poimia! Sellainen heinämäinen, valottaa Minna Huusari.
Perheenäiti kiittelee vasta hankittua robotti-imuria, mikä pitää heinät ja papanat poissa jaloista. Kaneja kun löytyy taloudesta kaikkiaan viisi. Lisäksi lemmikkeinä on yksi chinchilla ja hamsteri.
– Yhtäaikaa koiraita tai naaraita ei voi pitää vapaana. Varsinkin, jos toinen painaa seitsemän kiloa ja toinen alle kilon, Kari Huusari tietää.
Kun Aamu tuo yläkerrasta vajaan neljän kuukauden ikäisen Rosan, viedään poikapuput häkkiin. Suurin osa Huusarien kaneista on päätynyt perheeseen eläinsuojeluyhdistyksen kautta, mutta Rosa on hankittu syntymäpäivälahjaksi.
– Vielä emme tiedä kuinka iso siitä tulee. Sen vanhemmat ovat kolmikiloisia, Minna Huusari kertoo.
Kaneista pariskunnalla on pitkä kokemus, sillä ensimmäisen he hankkivat parikymmentä vuotta sitten. Parhaimmillaan pitkäkorvia on ollut yhtäaikaa kuusi.
– Olen itse koirille ja kissoille allerginen. Ellen olisi, meillä olisi varmaankin niitä. Kani on lähimpänä: sen verran iso, että lapset pystyvät niitä käsittelemään, minkä lisäksi ne ovat hyvin persoonallisia. Kaikki käyttäytyvät hieman eri tavalla, Minna Huusari jatkaa.
Nipsu tuli Huusareille eläinsuojeluyhdistyksestä sosiaalisista syistä. Nyt kolmivuotiaat Max ja Booboo puolestaan päätyivät tänä keväänä Kempeleeseen, sillä aiemmalla omistajalla muuttui elämäntilanne, minkä vuoksi ne tarvitsivat uuden kodin.
Sekarotuinen Lulu-kani asettui taloon puolivuotiaana. Sen omistaja ei pystynytkään huolehtimaan siitä, minkä vuoksi eläin tarvitsi uuden kodin.
– Me olemme vuosien aikana auttaneet aika monta kania. Eräs löytyi Raahen paloaseman viereisestä metsästä, perhe kertoo.
Kanit eivät juuri välitä sylissä olemisesta, mutta rapsutuksista ne pitävät. Lapsista Taavi tuumaa juttelevan pupukatraalle, minkä lisäksi hän mielellään syöttää niitä.
– Ne syövät heinää, porkkanaa ja kurkkua. Sekä siemensekoitusta. Heinää pitää olla aina, Taavi listaa.
Kari Huusari paljastaa kanien herkut: persilijaa ympäri vuoden ja voikukan lehtiä kesäisin. Myös laturinjohdot maistuvat...
– Meillä on ollut kaneille kesähäkki ulkona, mutta yhtenä vuonna yksi kaivoi tunnelin pensasaidan ali ja karkasi kaverinsa kanssa naapurin pihalle. Tänä kesänä pidämme niitä varmaan ulkona vain päiväseltään.
Entä saavatko kanit pääsiäisenä jotain erityistä herkkua?
– Viime vuonna kuvasimme videon, jossa Nipsu vetäisee yhden purkillisen lasten kasvattamaa rairuohoa. Se ei kestänyt kauaa. Tälle vuodelle ei olla rairuohoa kasvatettu, Minna Huusari hymyilee.
– Ruuan avulla kaneja voi opettaa temppuilemaankin. Ainakin takajaloilla ne oppivat seisomaan. Yksi kani on myös hyppinyt Taavin selän yli. Näyttelyihin emme näitä vie, sillä nämä ovat meille seuralaisia.
Jos pääsiäisen aikaan häkistä kuuluu tavanomaista enemmän rapsutusta, se johtuu naaraskanien pesäntekopuuhista.
Kevät on tullut.