Joka talvi tänne on tultava. Näin vakuuttavat kempeleläinen Esa Kynkäänniemi ja hänen iissä asuva poikansa Teemu Kynkäänniemi. Rinteessä viilettävät Teemu Kynkäänniemen pojat Niklas (7) ja Anton (10). Pojilla on taskussaan kahden tunnin liput, ja ensimmäinen lasku tehtiin vasta.
Isä ja pappa tarkkailevat poikien menoa aidan takaa kävelysauvoihinsa nojaten.
– Nämä ovat kotimaisemiani. Synnyinkoti on noin kilometrin päässä täältä. Nuorena hiihtelin täällä paljon. Rinne oli silloin pieni ja metsäinen. Muistan, miten rattikelkalla lasketeltiin puiden välistä, Teemu Kynkäänniemi lausahtaa.
Hän muistaa hyvin myös sen päivän, kun Köykkyrin rinnettä ryhdyttiin rakentamaan korkeammaksi. Nyt ovat omat pojat nauttimassa sen projektin hedelmistä.
– Joo, ei heitä tarvinnut aamulla kahta kertaa rinteeseen houkutella, Teemu Kynkäänniemi nauraa.
Hän kehuu Köykkyrin laskettelurinteen erittäin edullista hintatasoa ja hyviä vuokravälineitä.
– Emme käy juuri isoissa laskettelukeskuksissa tai ulkomailla. Pojat ovat käyneet lähinnä täällä ja Keminmaan Kallissa.
Ensimmäistä kertaa laskettelusukset tänä talvena jalkaansa sitonunut Niklas Kynkäänniemi malttaa pysähtyä hiihtohissin tuntumaan posket punaisina. Takana on jo muutama lasku sille päivälle, ja hyvältä on tuntunut.
– Olen lasketellut nyt kahtena talvena ja vain suksilla. Lautaa en ole vielä kokeillut, Niklas kertoo.
– Aiemminkin on jo tehnyt mieli rinteeseen, mutta hyvä että nyt päästiin.
Niklaksen mielestä parasta Köykkyrissä ovat hyppyrit, joita nuorimies laskeekin vauhdikkaasti menemään, Niklas-isoveli perässään.
Hetken seitsenvuotias malttaa poseerata kuvaa varten, mutta sitten on jo riennettävä hissiin.
Hissin toimintaa ja muuta yleistä järjestystä tarkkailevat Pekka Saarela ja Heikki Karvonen kertovat, että aamu on ollut varsin rauhallinen. Tänä vuonna Köykkyrin laskettelurinteen avajaispäivä ei saanut sellaista väkimäärää liikkeelle kuin aiempina vuosina.
– Mutta aamusta lähtien täällä on väkeä ollut, enimmillään 14-15 ihmistä – niin lapsia kuin aikuisiakin, Kempeleen Pyrinnön kuntojaostoa edustava Karvonen kertoo.
– Viime vuonna avajaispäivänä oli enemmän porukkaa, kun hiihtohissi oli uusi. Ehkä tieto rinteiden avautumisesta ei ole mennyt kaikille perille. Kyllä se tästä vilkastuu, kun vauhtiin päästään. Tämä on alkulämmittelyä.
Suurimmalla osalla laskettelijoista on kahden tai kolmen, osalla jopa viiden tunnin lippu.
Kun toiset lähtevät, uusia tulijoita lasketteluvälineineidensä kanssa ajaa tasaisena virtana hiihtokeskuksen parkkipaikalle.
Karvonen on ollut kymmenen vuotta KemPyn talkoolaisena ja valmis astumaan remmiin, kun laskettelurinteen suunnasta käy kutsu. Huki osuu kohdalle aina silloin tällöin, koska vastuu rinteen toiminnasta on jaettu KemPyn eri jaostojen kesken.
Köykkyrin rinne on auki viikonloppuisin seitsemän sekä keskiviikkoisin ja torstaisin kolme tuntia. Hiihtolomaviikolla hissi pyörii kaikkina viikonpäivinä.
Vaikka rinne ei olekaan niitä korkeimpia, Karvosen mukaan laskettelijoiden joukossa nähdään aikuisia ”aika paljonkin”.
– Viime talvena täällä kävi eräs bulgarialainen laskettelemassa joka päivä. Ja hiihtolomaviikolla eräs venäläinen lasketteli koko viikon ajan, Karvonen nauraa.
Köykkyrin vuokravälineissäkään ei pitäisi olla valittamista, sillä ne hankitaan Rukan laskettelukeskuksesta, käytettyinä mutta huollettuina.
– Eihän välineitä ole käytetty kuin kaksi vuotta. Ne ovat priimakunnossa!
Pian miestenkin onkin keskityttävä jutustelun sijaan huoltohommiin. Joku laskettelijoista oli vahingossa painanut katkaisijaa ja pysäyttänyt hissin. Tovin odottelun jälkeen hississä odottavat saivat jatkaa taas matkaansa rinteen päälle.
Lasketteluaikaa oli vielä ruhtinaallisesti jäljellä.