Sellaisesta kempeleläinen Wesa Mäkeläinen nauttii vuoden 1973 Saab 96:lla huristellessaan. Ei autoa suurempiin nopeuksiin ole luotukaan. On Mäkeläinen saanut nopeusmittarin pyörähtämään ympäri viritetyllä moottorillaan, mutta sellainen vauhti on 45-vuotiaalle autoseniorille ihan liikaa.
– Yli satasen vauhdissa auto alkaa täristä, mies huomauttaa.
Punainen, alkujaan Uudessakaupungissa valmistettu ysikuuppa on tärkeä osa suomalaista autohistoriaa. Persoonallinen Sixten Sasenin muotoilu, sympaattinen ilme ja V4-moottorin kaunis ääni ei jättänyt suomalaisautoilija kylmäksi. Vuosina 1960-1980 valmistettua mallia myytiin yli 547 000 kappaletta. Valmistus keskittyi Suomeen 70-luvun lopulla. Uudessakaupungissa ysikuutosia ehdittiin tehdä liki 70 000.
Ensimmäinen Saab-Valmet -tehtaan 96 valmistui marraskuussa 1969. Se luovutettiin tasavallan presidentti Urho Kekkoselle rekisteritunnuksella EKA-96.
– Onhan se kaunis auto. Kuin karamelli, Mäkeläinen summaa.
Aina hän ei ole samaa mieltä ollut.
Elettiin kevättä 1987. Tuolloin Wesa Mäkeläinen oli vastikään saanut ajokortin, mutta kulkupeliä ei nuorelta mieheltä löytynyt. Lopulta isä vinkkasi enolla olevan auto myynnissä.
– Sanoin, että mikä muu vaan käy, kunhan se ei ole Kupla tai 96. Ne olivat minusta hemmetin rumia autoja. No, eno oli hyvä kauppamies. Maksoin Saabista 3 000 markkaa.
Kaupan osapuolet päättivät lähteä juhlistamaan diiliä oululaiseen baariin.
– Lupasin tarjota kaikille Zivagossa olleille oluet. Baarimikko totesi, että olen nauttinut liikaa ja torjui tarjoukseni. Totesin olevani vesiselvä. Kerroin tehdystä autokaupasta, mutta hän ei vieläkään uskonut. Vasta kun hain auton alleni ja ajoin pari kertaa baarin ohi, hän uskoi, Mäkeläinen hymyilee.
Vuosien varrella inho kääntyi rakkaudeksi. Nyt mies ei luopuisi kesäautostaan, vaikka ostajaehdokas ilmestyisikin oven taakse.
– Autoon liittyy paljon muistoja. Ajoin silla ympärivuotisesti melko pitkään. Viitisen vuotta se oli ajamattomana, mutta pari kesää sitten katsastin sen taas käyttöön.
60- ja 70-luvuilla Saab 96 upposi monen suomalaisen sydämeen. Autoa pidettiin turvallisena, kestävänä ja pohjoisiin olosuhteisiin sopivana. Lumessakin Saabilla pääsi hyvin matkaamaan.
Lempinimiä autolla on lukuisia: syöksysämpylä, kajakkikaksikko, mutakiila, peräpuikko, pyhäkenkä, viidakkorumpu, kuurakyttyrä...
Wesa Mäkeläisen yksilö on pyörinyt suomalaisilla teillä kunnioitettavan paljon, jo 750 000 kilometriä. Mäkeläisen opettajana työskennellyt eno hankki auton koulunsa rehtorilta, joka oli ajanut Saabilla noin 150 000 kilometriä.
– Tässä mallissa mittari pyörähtää takaisin nollaan 100 000 kilometrin jälkeen. Enolla se ehti pyöriä kolme kertaa, samoin minulla. Moottoreita on ollut useampi ja monenlaista remppaakin on tehty.
Alkuperäinen, vuoden 1973 V4 odottaa Wesa Mäkeläisen autotallissa. Sitä on tosin vähän viritelty. Nyt moottori antaa 120 hevosvoimaa. Alkuperäisessä oli vajaat puolta vähemmän, 68.
– Sitä ei voi katsastuksen ajaksi laittaa paikalleen, muutoin auto pomppaa. Tarkoitus on asentaa se ensi kesäksi. Kunhan auto on ensin katsastettu, saabisti virnistää pilke silmäkulmassa.
Mäkeläinen vääntää virta-avaimesta. V4 hyrrää kuin mummon rukki.
– Lähdetäänkö käymään tankilla?
Auton sisään kavutessa huomaa ysikuutosen kapeuden. Kaksi raavasta miestä etupenkillä istuu väkisinkin tiiviissä tunnelmassa. Kapeudesta on etua myös katsastuskonttorilla.
– Tämä ei mahdu iskunvaimennintestiin. Läpi menee aina, Wesa Mäkeläinen nauraa.
Sisätiloiltaan Saab 96 on selkeä. Keskellä autoa on mallille harvinainen lisävaruste: kello. Turvavyötkin autosta löytyvät – tosin vain etupenkeistä. Ajalleen vielä epätyypillinen turvavaruste asennettiin 96:een jo vuonna 1962.
Muillakin varusteilla 70-luvun ojahauki hemmottelee. On valonpesimet, kuljettajan istuinlämmitin, niskatuet, turvavyön merkkivalo ja joustopuskurit. Kaksikurkkuinen kaasutin hillitsee kulutusta. Matka-ajossa 96 kiitää seitsemällä litralla satasen. Kaupunkiajossa kuluu kolme litraa enemmän.
– Virhekoodivaloja ei tästä autosta löydy! Tekniikka on niin yksinkertaista, että autoa pystyy korjaamaan ilman koulutusta. Muutaman kerran on tankista loppunut bensa ja kerran vetoakseli katkesi Hinkkitien mutkaan, mutta muutoin ei auto ole välille jättänyt, Mäkeläinen kiittelee.
Edes särkynyt kytkin ei ole haitannut matkantekoa. Ysikuutosesta nimittäin löytyy vapaakytkin.
– Kerran kytkin hajosi Raahessa, mutta ajoin autolla Vaasaan asti. Kun ykkösellä voi startata, niin matka ei katkea.
Vuoden 1973 Saab 96 on myöhemmin valmistettuja metallisempi. Vuonna 1974 krominen keulaosa nimittäin korvattiin mustalla muovilla. Myös puskureiden materiaaliksi tuli muovi.
Takaikkunan voimakaslinjainen säleikkö on 80-luvun lisävaruste.
Samoin Mäkeläisen Saabin alla olevat hunajakennovanteet. Ne mies löysi huonokuntoisena Lumijoelta.
– Vaikka Saab 96 tehtiin kansanautoksi, oli tämä paljon kalliimpi uutena kuin esimerkiksi Lada. Samalla hinnalla sai parikin itäautoa. Aiemmin minulla oli käytössä 60-luvun Anglia, mutta se oli aivan hirveä ajaa. Autossa ei ollut edes synkronoitua vaihteistoa. Saabilla on hyvä ajaa, mutta ohjaus on raskas. Myös iso kääntösäde on miinusta, muidenkin moottorivehkeiden rappauksesta kiinnostunut kempeleläinen tuumaa.
Tallista löytyvät myös vuoden 1982 Toyota Carina, Tunturi Super Sportit vuosilta 1977 ja 1983 sekä vuoden 1982 Yamaha RD 250.
– Nykyisin tykkään värkätä enemmän mopojen kanssa. Autoja ei viitsi hankkia lisää, koska ne vievät niin paljon tilaa. Mopoja mahtuisi enemmän...
Mistä Wesa Mäkeläinen vielä haaveilee?
Hän on hetken hiljaa. Sitten Mäkeläinen hymähtää classic-Mustangin olevan jokaisen pojan haave.
– Mutta ne ovat niin kalliita. Ehkä Super Sport jokaiselta valmistusvuodelta?
Nykyiselleen mies ei aio ysikuutostaankaan jättää. Jos lottovoitto jossain vaiheessa nasahtaa, pääsee Saab ehostukseen: väri muuttuisi alkuperäiseksi beigeksi ja sisusta saisi myös alkuperäisen ruskean ilmeensä.
Mutta jo ensi kesänä punainen porkkanasorvi hörähtää entistä jyhkeämmin, kun paranneltu moottori löytää paikalleen.
Sitten vain luu ulos, kohti maaseututeitä ja letkeää kahdeksankympin vauhtia.