LIMINKA Tupoksen yhtenäiskoulua käyvän Nico Paasovaaran, 13, kotipihalla on pelattu vuosien varrella hukkaan lukemattomia sählypalloja.
Autotallin päätyssä seisova maali kertoo, että pelejä käydään tällä pihalla yhä edelleen. Ihan pelkäksi pihapuuhailuksi ei Nicon pelit ole kuitenkaan jääneet, vaan nuorukainen on suunnannut katseensa määrätietoisesti eteenpäin.
Haaveissa häämöttää paikka Suomen Salibandyliiton viime vuonna perustamassa U16-maajoukkueessa.
– Tavoitteenani on vielä joskus päästä maajoukkueeseen pelaamaan, Nico tiivistää.
– Nico on ainakin vuoden verran puhunut, että hän haluaa tästä uran itsellensä, vahvistaa Nicon isä Jarkko Paasovaara.
Valitusta tiestä kielii myös Nicon huoneen sisustus: seinille on viritetty ensimmäiset mailat ja vanhat pelipaidat sekä joukkuekuvat ja monet mitalit ja pokaalit. Unelman toteutuminen vaatii omistautumista ja lujaa työtä – myös hiihtolomalla. Lomaviikolla Nico suuntaakin Kuortaneella pidettävälle salibandyn alueleirille.
Tämänviikkoinen leiri on osa valtakunnallista Floorball Talent -toimintaa, joka kokoaa yhteen satoja nuoria pelaajia. Lahjakkaimmat pääsevät All Stars- joukkueeseen testaamaan taitojaan Ruotsia vastaan. Viime vuonna pidetyllä leirillä Nico selvitti tiensä parhaimpien pelaajien joukkoon. Nico on valittu mukaan myös Salibandyliiton järjestämään Floorball Academy -konseptiin (FBA), josta pelaajat voivat ponnistaa kohti maajoukkuetasoa. Alkuvuonna pelatussa pelitapahtumassa Nico nousi jo FBA-turnauksen pistepörssin kakkossijalle.
Tällä hetkellä Nico pelaa Merikoski SBT:n Warriors-joukkueessa. Seura on hänelle kotoisa, sillä sen suojissa hän aloitti lajin harrastamisen vuonna 2010. Alkuun Nico pelasi myös jalkapalloa, mutta siitä hän jättäytyi pois toissa vuonna.
– Valitsin sen kumpaan mieluummin panostan, urheilullinen nuorimies kertoo.
Ensimmäisten salibandyvuosien jälkeen joukkue vaihtui Limingan Niittomiesten Dynamoon. Jarkko-isä kertoo poikansa kehityksen menneen eteenpäin isoin harppauksin viimeisen puolentoista vuoden aikana.
– Dynamon valmentaja Tuukka Teirikko antoi Nicolle vastuuta ja nosti hänet hyökkääjäksi. Sillä oli iso merkitys. Kehitys alkoi sieltä. Nyt Nico on oman ikäluokkansa valtakunnan kärkeä.
Viime vuoden toukokuussa Nico vaihtoi takaisin Merikoski SBT:hen. Paluu vanhaan joukkueeseen tuntui luontevalta ratkaisulta – kuin paluulta juurille.
– Nyt joukkuekavereiden joukossa on niitä, joiden kanssa aikoinaan aloittelin pelaamisen, Nico hymyilee.
Päätös syntyi aluesarjan lopputurnauksessa, jossa Dynamo ja Merikoski SBT ottivat mittaa toisistaan.
– Syy miksi vaihdoin takaisin Merikoskeen oli se, että siellä saan enemmän haastetta. Merikosken joukkueella on myös isommat resurssit. Meillä on tosi hyvä joukkuehenki. Ketään ei jätetä yksin ja huumorikin lentää, nuorimies miettii.
– Salibandyssa ei yksi mies vielä joukkuetta tee. Kyseessä on joukkuelaji, jatkaa Jarkko.
Heti joukkueesta toiseen siirtymisen jälkeen Nico pääsi matkaan kansainväliseen Helsinki Junior Challenge -turnaukseen, josta Merikosken joukkue palasi kilpasarjan voittajana.
Nico ja hänen vanhempansa kiittelevät Warriors-joukkueen päävalmentaja Ari Mildiä, joka otti uuden pelaajan siipiensä suojaan ja antoi tälle mahdollisuuden näyttää taitojaan. Nyt Nico pelaa Warriors-joukkueen lisäksi SM-sarjaa 03-syntyneiden Apassit-joukkueen kakkos- ja ykkösketjun luottopelaajana ja hiljattain hänet nostettiin harjoittelemaan myös neljä vuotta vanhempiin B-junioreihin.
Kolmessa eri kokoonpanossa toimiminen vaatii jo todellista rakkautta lajiin, sillä treenejä on joka arkipäivä. Torstaisin jopa kahdet.
– Olen koulusta kuitenkin kohtuudella selvinnyt. Koulusta onneksi joustetaan. Esimerkiksi läksyt saan matkaan turnauksiin. Urheilu on elämässäni etusijalla, Nico tuumaa.
– Ja jäähän sitä aikaa onneksi myös kavereille ja tyttökaverillekin, Jarkko toteaa.
