Ystävykset Nella Nissinen (14) ja Venla Alanen (pian 14) istuvat Limingan taidekoulun pääoven edessä ja maalaavat asvalttia. 11-16 -vuotiaiden taideleirin aikana käytävät ovat saaneet koristuksekseen pinkkejä possuja, vihreitä sammakoita, sirkustelttoja ja hirviöitä. 1990-luvun alusta lähtien kansanopiston kesä on alkanut näin: ensin vietetään 6-10 -vuotiaiden taideleiriä, sitten pensselin varteen tarttuvat varhaisnuoret ja nuoret.
Kesäinen taideleiri kuuluu myös liminkalaisen Nellan ja kempeleläisen Venlan perinteisiin. Nella laskeskelee olevansa leirillä nyt neljättä kertaa, Venla viidettä tai kuudetta. Tytöt ovat ystävystyneet taideleirillä, ja ovat pitäneet muinakin aikoina toisiinsa ja muihin taideleiriläisiin yhteyttä.
– Tämä on meille jokakesäinen perinne, Venla alleviivaa.
Nella ja Venla sanovat, että leiriläisistä pidetään huolta ja heitä autetaan, mutta muuten on vapaata.
– Täällä on tosi rento olo ja hyvä ilmapiiri. Opettajat ovat kannustavia, Nella kiittelee.
– Kun katson aiempia töitäni, olen kehittynyt ja oppinut uusia tekniikoita ja eri tyylejä. Saa inspiraatioita.
Venla valmistui tänä keväänä Oulunsalon taidekoulusta, mutta sanoo silti oppivansa taideleireillä uusia asioita.
– Yleensä piirrän realistisesti, mutta täällä olen ruvennut piirtämään sarjakuvia. Eivätkä opitut taidot unohdu, kun niitä voi täällä verrytellä.
Lasten taideleirillä oli tänä vuonna 42 osallistujaa ja nuorten leirille ilmoittautui 39 nuorta taiteilijanalkua. Leiri järjestettiin yhteistyössä MLL:n Limingan osaston kanssa.
Limingan taidekoulun vararehtori Päivi Vehviläinen sanoo leiriläisten määrän hieman vähentyneen aiemmista vuosista. Parhaimmillaan taideleirillä saattoi olla 122 lasta ja nuorta.
– Oulun alueella on nykyään paljon kilpailevaa leiritoimintaa. Mutta se ei haittaa. Kun oppilaita on hieman vähemmän, opetuskin on henkilökohtaisempaa.
Ulkona eri väristen maalien ja pensselien kanssa hääräävät lapset ja nuoret vaikuttavat selvästi innostuneilta. Vehviläinen vahvistaa:– Niin ovat. Kävivät juuri syömässä, viipyivät vain viisi minuuttia ja tulivat takaisin maalaamaan!
Vehviläisen mukaan monet nuoret osallistuvat leireille joka vuosi. Niin myös 11-vuotias liminkalainen Kalle Paakkolanvaara, joka osallistuu taideleirille kolmatta kertaa. Hän tosin joutui jättämään muutaman taideleirin väliin päällekkäin järjestetyn suunnistusleirin vuoksi.
– Vähän harmitti, etten silloin päässyt mukaan. Nyt tulin, kun pikkuserkku on täällä, kertoo kotona ahkerasti piirtelevä, nuorempana sarjakuviakin tehnyt Kalle.
– Opet on täällä tosi kivoja, sanoo Kalle, jonka katumaalaus on syntynyt yhteistyössä Päivi Vehviläisen kanssa.
Taideleirillä Kallea on miellyttänyt erityisesti asvalttiin piirtäminen. Myös luonnoslehteen on syntynyt jälkeä.
Kalle piirtelee mielellään myös kotioloissa – etenkin mallista piirtämisen hän taitaa. Äiti tuo hänelle usein piirtämisestä kertovia kirjoja, joiden opeilla Kalle harjoittelee.
– Tuun tänne varmasti ensi vuonnakin – ellei tule mitään muuta.
Limingan taidekoulun apulaisrehtori Päivi Vehviläinen on harmissaan siitä, että taito- ja taideaineiden määrää vähennettiin peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa 2000-luvun alussa. Se nimittäin näkyy nyt.
– Lapsilla ja nuorilla on paljon huonommat perustaidot piirustuksessa ja motoriikassa. Myös keskittymiskyky on heikentynyt, Vehviläinen huomauttaa.
– Tämä näkyy etenkin poikien kiinnostuksen hiipumisena. Ennen heitä osallistui taideleireille paljon nykyistä enemmän.
Seurannaisvaikutukset ovat olleet laajat. Koska opetustuntien määrä on vähentynyt, myös opettajien työllisyys on heikentynyt. Taidekouluja joutuu sulkemaan ovensa, koska ala ei enää vedä.
Kuvataide pitäisi Vehviläisen mielestä nähdä paljon nykyistä laajemmin. Vientiteollisuus ja kauppa tarvitsevat visuaalisuutta sekä markkinointitaidot hallitsevia ihmisiä. Vehviläisen oppilaita on työllistynyt myös maskeeraajiksi, tekstiilisuunnittelijoiksi ja arkkitehdeiksi.
– Taide läpäisee koko elämän!
