Minua on moitittu siitä, että en ole lammaskirjassani riittävän selkeästi tuonut esille, miten lampaan korvamerkit luetaan, kuulutetaan tai ilmaistaan.
Tärkeintä on huomata, että korvamerkkejä katsotaan takaapäin, jolloin vasen on vasen (vassein) ja oikea oikea (oikija). Lammas juostaan kiinni ja otetaan haarain väliin - kukapa villiintyneen lampaan saisi kiinni edestäpäin. Tästä syystä merkit luetaan takaapäin katsoen.
Länsimaisen kirjoitus- ja lukutavan mukaisesti merkit luetaan vasemmalta oikealle aloittaen vasemman korvan kärjestä. Oiken korvan merkin lukeminen puolestaan aloitetaan oikean korvan kärjestä!
Kuulutus: ”Johan Päätalossa on vieras lammas jolla on merkki oikijan korvan nokka poikki ja tyvi halki ja 2 pykälää alla ja vasemmassa reikä ja sillä on kesakko.” Kesakko tarkoittaa kesän aikana laitumella syntynyttä karitsaa, joka yleensä seuraa emoaan.
Oikeasti merkki luetaan: vasemmassa reikä, oikea poikki ja halki, alla kaksi pykälää. Jos halkein on korvan sivulla, sen nimitys on pykälä.
Kyseisen merkin omistaja on erittäi helppo tunnistaa. Etsitään merkkivihkosta tai -kirjasta korvamerkki, jonka vasemmassa korvassa on vain yksi reikä; sellaisia ei monta ole. Vasta sen jälkeen kiinnitetään huomio oikeaan korvaan. Lampaan omistajia ovat merkin mukaan Iljana (Heikkinen) Aapeli ja Kalle.
Tämä lempeä luotokappale on kirjansa ansainnut. Lammas on ollut ja on edelleen vähäosaisimpien ihmisten elannon lähde maailmalla, etenkin vuoristoisilla seuduilla.
Hailuodossa myös maata omiotamattomat pieneläjät kykenivät pitämään lampaita, koska käytössä oli yhteislaidunnus.
Enimmillän lampaita oli yli 4000 - korvamerkkejä löytyi 400.