Kulunut lausahdus kuuluu: Kevään tulon tietää viimeistään kiihkeästi käynnistyvästä koirankakkakeskustelusta. Totta. Mutta valitettavasti sen tietää muustakin.
Yhdellä jos toisellakin sosiaalisen median kanavalla varoitellaan ilmiöstä, joka lienee käänteinen väärään paikkaan jätetyille koirankakoille.
Pientareilta ja koirien ulkoilutuspaikoilta on tänäkin keväänä löytynyt myrkyillä, nuppineuloilla tai lasinpalasilla maustettuja makkaroita ja leivänpalasia.
Vielä muutama vuosi sitten tällaiset uutiset olivat harvinaisia. Nyt niitä kuulee yhä useammin eri puolilta Suomea, myös Rantalakeuden alueelta.
En edes yritä ymmärtää, mitä tällaisten ”kepposten” tekijöiden päässä pyörii. Terveitä ne ajatukset eivät joka tapauksessa ole.
Ajatteleekohan neuloja makkaraan tunkeva sadisti hetkeäkään sitä tuskaa, minkä tällaisen herkkupalan syöminen eläimelle aiheuttaa? Veikkaan, että tällainen henkilö voi olla itse avun tarpeessa kohdistaessaan energiansa moiseen harrastukseen.
Vielä traagisempi tarina löytyy varmasti niiden 80 kuolleena löytyneen highlanderin taustalta. Eläinten laiminlyönti oli törkeää ja karmeaa, mutta voin vain kuvitella, millainen inhimillinen tragedia, loppuun palaminen ja totaalinen uupuminen on tällaiseen tilanteeseen johtanut. Mitenkään muuten ei arvokkaiden nautojen kohtelua voi ymmärtää.
Melan tarjoama Välitä viljelijästä -projekti on käynnistynyt tarpeeseen. Poikkeuksetta joka tilalla alkaa olla jaksaminen kortilla, kertoi Pohjois-Pohjanmaan projekti- ja hanketyöntekijäkin Rantalakeuden haastattelussa viime maaliskuussa. Noin rumalta voi näyttää, kun ei enää jaksa.
Huolehditaan siis eläimistä, mutta huolehditaan myös itsestämme ja toisistamme.