Hailuoto Kirkosta poistui lauantai-iltana iloisia ja tyytyväisiä ihmisiä. Hailuodon Musiikkipäivien päätöskonsertin lopussa esitetty Markojuhani Rautavaaran Hailuodolle omistama Tuulta ei voi vangita -teos sai ihmiset taputtamaan seisaaltaan.
Maailman kantaesityksensä saanut, herkän melodinen mutta samalla mahtipontinen laulu ei jättänyt ketään kylmäksi. Totuus tuli katsojien suusta: ”Kyllä tällä radiosoittoon pääsee”, ”Tuli niin lämmin olo”, ”Aivan mahtavaa!”, ”Iho on kananlihalla vieläkin”.
Musiikkipäivien toisena taiteellisena johtajana toimiva Rautavaara itse oli vastaanotosta hämmentynyt.
– Hailuodosta on itselleni tullut todella tärkeä paikka. Olen lukenut paljon Hällin Matin kirjoja. Tykkään tarinoista. Niistä myös laulun sanoitus kumpuaa.
Rautavaaran isä, säveltäjämestari Einojuhani Rautavaara kuoli pari viikkoa sitten.
– Isä ehti hyväksyä tämän teoksen kaikki soitinnokset ennen kuolemaansa. Tämä on ensimmäisen useille soittimille säveltämäni kappale. Ensimmäisen version hän tyrmäsi heti, se oli ehkä liian moderni. Hän halusi olla aina rehellinen minulle. Toisesta versiosta hän piti.
Maestrot kohtaavat -konsertissa Tuulta ei voi vangita kuultiin Oulunsalo Ensemblen, harminikkataiteilija Matti Rantasen, trumpetisti Jyrki Kuusiratin, Markojuhani Rautavaaran ja Hailuodon mieskuoron Sirkeiden Sirkuttajien voimin.
Rautavaara piti tärkeänä, että hän sai teokseen mukaan luotolaista voimaa.
– Kuulin Sirkeitä Sirkuttajia ensi kertaa viime vuoden Musiikkipäivien iltamissa. Ajattelin heti, että haluan heidät mukaan. Aivan mieletön kuoro, mistä saa puserrettua ihan mitä vaan.
Einojuhani Rautavaaran musiikki oli päätöskonsertissa vahvasti läsnä. Illan aikana kuultiin vuonna 1953 sävelletty sarja jousille sekä Ikonit.
Oulun yliopisto ilmoitti konsertissa perustavansa Rautavaaran nimeä kantavan apuraharahaston, josta tuetaan musiikin ja taiteen parissa toimivien nuorten tutkijoiden sekä alan jatko-opiskelijoiden työtä.
Rahastoa kartutetaan muun muassa Einojuhani Rautavaaran Oulussa pidetyn 85-vuotisjuhlakonsertin levymyynnillä. Levy oli myynnissä ensimmäistä kertaa Hailuodossa.
– Rahaston perustamista on jo valmisteltu pitkään. Einojuhanin poismenon vuoksi asia on erittäin ajankohtainen. Tammikuussa päätimme yhdessä, että asia julkistetaan täällä Hailuodossa, Oulun yliopiston yhteyspäällikkö Sakari Jussi-Pekka kertoi.
Rautavaaran ja yliopiston yhteistyö ehti kestää yli 40 vuotta. Yliopisto tilasi säveltäjältä teoksen ensimmäiseen tohtoripromotioonsa vuonna 1972.
– Arktinen laulu on hänen yksi suosituimmista lauluistaan. Sitä esitetään yhä eri puolilla maailmaa, Jussi-Pekka summasi.
Musiikkipäivien päätöskonsertissa kuultiin myös toinen maailman kantaesitys, kun italialaisen kapellimestari Maurizio Colasantin Northern Lights -teos pääsi ilmoille. Colasantin piti alunperin tulla johtamaan teoksen esittäminen itse, mutta joutui perumaan saapumisensa päällekkäisyyden vuoksi. Hailuodossa tehtävää hoiti Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin konserttimestari Reijo Tunkkari.
Markojuhani Rautavaara oli tyytyväinen tämän vuoden Musiikkipäivien antiin. Hän oli mielissään erityisesti siitä, että ihmiset saapuivat konsertteihin runsain joukoin.
– Täällä osataan arvostaa asioita eikä kitistä pienistä. Toisin kuin Etelä-Suomessa. Ensi vuonna Hailuodon Musiikkipäivät järjestetään taas – entistä tiukemmalla otteella. Luvassa on varmasti modernia, mutta myös melodisia klassikoita, Rautavaara kuvaili.
Entä millaiseen käyttöön hän haluaisi Tuulta ei voi vangita -teoksensa?
– Ahkeraan käyttöön! Se on luotolaisille tarkoitettu. Toki sitä esitetään varmaan muuallakin, mutta toivon, että pääsen itse esittämään kappaletta.
