Hoosianna kajahtaa Limingan kauniissa hirsipyhäkössä, kun Limingan seudun musiikkiopiston kamariorkesteri harjoittelee tulevan sunnuntaina messua varten. Tuolloin kirkonmäellä kuullaan jotain harvinaista, mistä on alun alkaen kiittäminen kymmenkunta vuotta sitten Liminkaan muuttanutta Petteri Paanasta.
Aiemmin Kiimingissä asunut Paananen oli mukana soittamassa Kiimingin seurakunnan kanttorina toimineen, nykyisin Oulun konservatorion kirkkomusiikin lehtorin virasta eläkkeellä olevan Nikkolan virsisovituksia.
– Kuljin täältä käsin Kiimingissä edelleen soittamassa, mutta jokin aika sitten tuli mieleeni ajatus, että voisivatko sovitukset soida myös Limingassa, hän kertaa.
Limingan seudun musiikkiopiston kannatusyhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa hän esitteli ajatuksensa opiston opettajalle Pekka Elsilälle ja Limingan seurakunnan kanttorille Hanna Korrille.
– Koskaan aiemmin Nikkolan virsi- ja messuliturgiasovitukset eivät ole soineet Kiimingin ulkopuolella. Kysyin häneltä luvan esittämiseen ja hän suostui siihen mieluusti, Petteri Paananen jatkaa.
Maanantai-illan harjoitusten alla Paananen, Korri ja Elsilä puhkuvat yhteistyön synnyttämää intoa.
Musiikkiopistolle yhteisprojekti sopii erinomaisesti, sillä toiminnassa on panostettu yhteissoittoon ja orkesteritoimintaan. Pekka Elsilän mukaan musiikkiopistossa on muodostettu erilaisia kokoonpanoja pienistä kamarimusiikkiryhmistä suureen orkesteriin.
Seurakunta puolestaan saa oivan kumppanin runsaalle kuorotoiminnalleen. Ensimmäisen adventin messussa virsien esilaulajana ja esiintyjänä toimii viisikymmenpäinen, yläkoulu- ja lukioikäisistä koostuva Celeste-kuoro.
– Voisi olla mahtavaa toteuttaa jatkossa yhdessä joku isompikin teos. Ehkä yhteinen joulukonsertti, Hanna Korri maalaa.
– Musiikkiopiston kanssa yhteistyö on ollut mielekästä ja mukavaa, hän jatkaa.
Yhdessä tekemistä on toki ollut aiemminkin. Musiikkiopistolaiset ovat toisinaan käyneet avustamassa jumalanpalveluksissa, mutta sunnuntaina kuultava yhteistyö on uutta tasoa.
– Yhteistyömme ei varmasti jää tähän, Elsilä uskoo.
Suomen neljänneksi pienimmälle musiikkiopistolle yhteistyökumppaneiden löytäminen on tärkeää. Siihen tähtää myös kannatusyhdistyksen toiminta.
– Opetustunteja on 210 viikossa, soittajia noin parisataa. Pienessä opistossa oman ilmeen löytäminen ja hengen sekä yhteisöllisyyden kasvattaminen on helpompaa, Pekka Elsilä listaa.
Hoosiannan lisäksi sunnuntaina kajahtaa monta muutakin tuttua virttä, mutta Korrin mukaan moni tulee kirkkoon nimenomaan Georg Jospeh Voglerin vuonna 1795 säveltämän, alunperin kuorolauluksi tarkoitetun kappaleen innoittamana.
– Hoosianna käynnistää jouluajan. Mutta myös kiireen, Korri hymyilee.
Seurakunta järjestää ennen joulua neljä konserttia ja seitsemän Kauneimmat joululaulut -tilaisuutta. Päälle tulevat vielä eri kerhojen ja yhdistysten joulujuhlat sekä hartaudet. Kaikkia tapahtumia yhdistää joululaulujen laulamisen ilo.
– Musiikkiopiston nuorimmat oppilaatkin odottavat, että pääsevät soittamaan joululauluja, Elsilä toteaa.
Myös Paanaselle Hoosianna tuo joulun.
– Tosin enemmän olen soittanut sitä kuin laulanut, hän naurahtaa.
Entä mikä on kolmikon oma suosikkijoululaulu?
Hanna Korri ei sellaista lähde nimeämään, sillä hyviä lauluja on niin monta.
– Varpunen jouluaamuna, aina ja ikuisesti. Pidän hartaista joululauluista, Pekka Elsilä pohtii.
Paananen luottaa Heino Kasken tuotantoon.
– Mökit nukkuu lumiset, hän nimeää.
