Oulunsalo Tänä kesänä Oulunsalo Soi -kamarimusiikkifestivaaleilla kaiken kaikkiaan neljästi esiintyvän Barocco Boreale -barokkiorkesterin riveissä musisoi festivaalin tuleva taiteellinen johtaja. Kreeta-Maria Kentala nappaa viestikapulan Virpi Räisäseltä tämän kesän tapahtuman jälkeen.
Taiteellinen johtaja piirtää festivaalin suuret linjat ja muun muassa valitsee festivaaleilla esiintyvät artistit. Johtaja päättää myös siitä, montako päivää taidejuhla kestää ja missä konsertteja järjestetään. Myös festivaalin teeman muovaaminen kuuluu pakettiin.
– Olin kolme vuotta Kaustisen kamarimusiikkiviikon taiteellisena johtajana, joten se ei ole minulle täysin outoa hommaa. Pidin siitä todella paljon, mutta tiedän myös sen, että se on aika iso työmaa, Kentala arvioi.
Kentala on ollut Oulunsalon festivaaleilla esiintyjänä useamman kerran. Aiempi kosketuspinta on hyödyllinen tulevassa pestissä.
– Ilman muuta siitä on apua, kun tuntee ihmisiä, tietää paikkoja ja on ehtinyt vähän tavata yleisöäkin. Tietää millainen ilmapiiri ja meininki siellä on. Tietää mihin on lähdössä.
Kamarimusiikkifestivaalin järjestelyissä pitempään mukana olleet toivovat, että tapahtumassa olisi mukana enemmän festarimeininkiä ja että festivaali näkyisi enemmän katukuvassa. Myös henkilökohtaisten mieltymysten kuuluu näkyä tapahtuman ilmeessä.
– Viime palaverissa tuottajat rohkaisivat tekemään omannäköisen festivaalin. Luulen, että se on hyvä neuvo. Tavallaanhan se on todella kivaa, että taiteellinen johtaja tuo mukanaan oman muusikkopersoonansa, omat mieltymyksensä ja suosikkimuusikkonsa. Sitten tulee taas se seuraava taiteellinen johtaja, joka tekee samoin.
Kentalan juuret ovat Keski-Pohjanmaalla Kaustisella. Välillä nainen kävi 25 vuotta maailmalla, mutta palasi takaisin kotiin kymmenisen vuotta sitten.
– Kun asuu itsekin pohjoisessa, niin on ihanaa olla tällaisen pohjoisen taidetapahtuman taiteellinen johtaja. Kaikki se, mitä täällä tapahtuu, on hyvää, kannatettavaa ja kaikin puolin mukavaa. Siksi on mukavaa päästä tekemään tällaista hommaa.
Tämän heinäkuun festivaaleilla Kentala on kuitenkin vielä esiintyjän roolissa. Kentalan soitin on viulu. Ensimmäisen jousisoittimensa ammattimuusikko sai viisivuotiaana syntymäpäivälahjaksi.
– Se oli ihan ihmeellinen ja ihana kapistus. Sitä oli odotettu pitkään. En itse tehnyt sitä valintaa, kyllä se oli vanhempien lanseeraama juttu. Ajattelivat, että laittavat nuorimman tyttärensä soittamaan viulua, Kentala naurahtaa.
Nelikielitaituri sai ensikosketuksensa esiintymiseen neljävuotiaana Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla. Raflaavasti voisi sanoa, että esiintymiskokemusta on kertynyt jo viisi vuosikymmentä. Ammattiviulistin ura ei kuitenkaan aina ollut selkeänä mielessä.
– Minusta oli tulossa enemmänkin viulunsoiton harrastaja. Ajattelin, että lähtisin opiskelemaan jotain muuta. Kun olin yläasteella ja lukiossa, Kaustiselle muutti ensin viulisti Mauno Järvelä ja sitten Kaija Saarikettu, nykyinen Sibelius-Akatemian professori. Pääsin yhtäkkiä mahtavaan opetukseen. Oikeastaan se innostus ja palo soittamiseen tuli hyvien opettajien kautta.
Vaikka takana on lukematon määrä konsertteja, esiintyminen jännittää silti. Kentalan mielestä se kuuluu asiaan -– veressä pitääkin olla vähän adrenaliinia. Muuten soitanta voi olla liiankin leppoisaa.
– Kaikkein vaativin vaihe on valmistautuminen. Musiikki pitää tavallaan ajaa omaan kehoon, että sen saa esiintyessä ulos sellaisena kuin haluaa. Se vaatii paljon fyysistä työtä. Pitää miettiä myös sitä, mitä säveltäjä on halunnut kappaleella ilmaista ja miten saisi säveltäjän ajatuksen mahdollisimman hyvin kuuluville. Valmistava työ määrää sen, onko esitystilanteessa mukavaa vai ei.
Kentala sisällyttää mielellään ohjelmistoonsa tuntemattomien säveltäjien teoksia ja harvoin kuultua materiaalia. Kaikkien ei tarvitse soittaa samoja Haydnin ja Mozartin teoksia.
– Kaikki tunnetut kappaleet on levytetty ja soitettu jo niin älyttömän hienosti ja niin moneen kertaan, että on turha yrittää mitään sen hienompaa ja parempaa. Pitää nähdä vähän vaivaa ja kaivaa esiin sellaista musiikkia, mitä ei niin paljon esitetä, koska sekin on kuulemisen arvoisia.
Kentala on opiskellut viulunsoittoa Keski-Pohjanmaan musiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa. Oppia on haettu ulkomailtakin, aina Tukholmaa ja Kölniä myöden.
– Viulunsoittohan on elinikäistä opiskelua. Siinä ei tule ikinä valmiiksi. Kyllähän monet viulistit – niin kuin minäkin – ovat opiskelleet yhtä pitkästi kuin vaikkapa kirurgit. Palkat eivät tosin ole ihan samalla tasolla, nainen virnistää.
Viulisti on ehtinyt työskennellä muun muassa Radion Sinfoniaorkesterissa ja barokkiviulumusiikin lehtorina Sibelius-Akatemiassa. Viimeisin virka ammattimuusikolla oli Pietarsaaren ammattikorkeakoulussa. Opetustöistä Kentala jäi pois puolisentoista vuotta sitten, kun hänelle myönnettiin Valtion taidetoimikunnan viisivuotinen taiteilija-apuraha.
– Kun ei ole virkatyötä, niin ehdin hoitamaan muun muassa tätä taiteellisen johtajan tehtävää. Se mahdollistaa myös keskittymisen konsertoimiseen ja taiteelliseen työhön.
Kentala on levyttänyt musiikkia ahkerasti – nimikkeitä on kertynyt päälle kymmenen. Viimeisin levy julkaistiin parisen viikkoa sitten. Omaa musiikkia taituri ei kuitenkaan toistaiseksi ole säveltänyt.
– Olen kyllä sävellyttänyt oppilailla kappaleita, koska mielestäni on hauskaa ja hyödyllistä, että he oppivat tekemään omaakin musiikkia. Itse en ole lähtenyt kunnianhimoisesti säveltämään mitään, kun ei ole oikein aikaakaan. Sitten kun on aikaa, voisi kokeilla. Täytyy pikkuhiljaa alkaa hauduttelemaan. Ehkä sitten eläkkeellä. Se on sellainen haave.
Tulevalle taiteelliselle johtajalle musiikki on arjesta kohottautumista, jonkinlaista eskapismia. Parhaimmillaan hyvää musiikkia kuunnellessa pääsee leijailemaan jonnekin linnunradalle ja unohtaa kaikki maalliset murheet.
– Yksinäisen pelimannin soitanta Kaustisen kansanmusiikkijuhlien iltanuotiolla, kun kaikki muut ovat jo lähteneet kotiin. Se voi kuulostaa ihan mielettömän kauniilta siinä tilanteessa. Sitten taas joku Mahlerin viides sinfonia, joka on tehty isolle sinfoniaorkesterille. Sekin on kaunista, koska se on niin valtavan pakahduttavaa ja isoa. Musiikki on monenlaisen kokemisen ja seikkailun lähde.