Helsingissä asuvalle Helenelle Liminka on näyttäytynyt mukavana, pienenä paikkakuntana.
– Tänä vuonna olen päässyt soittamaan ensimmäistä kertaa orkesterissa, viulua ja rumpuja soittava reipas koululainen toteaa.
Alunperin oululaiselle Heidi Mantereelle Limingan Musiikkiviikot on paljon pidempi kokemus. Ensimmäisen kerran hänet ilmoitettiin leirille vuonna 1978. Alkukesästä, koulun päättäjäispäivänä hän kuitenkin tippui keinusta ja mursi kätensä.
– Kesä meni kipsin kanssa. Seuraavan vuonna pääsin mukaan. Siitä asti tapahtuma on kuulunut omaan kesääni.
Mantere aloitti musiikkileirin ja sittemmin Musiikkiviikkojen toiminnanjohtajana vuonna 2003. Perjantaina päättynyt kymmenpäiväinen tapahtuma vietti nyt 50-vuotisjuhlaa.
– Edelleen tärkeintä on, että saamme hyvät opettajat mukaan. Haluankin nostaa hattua kaikille mukana oleville. Moni opettaja viettää puolet kesälomastaan täällä.
Opetustyö on Itä-Helsingin musiikkiopistossa päätyötään tekevälle Mantereelle intohimo. Ensimmäisen kerran hän opetti luokkatovereitaan 13-vuotiaana Pohjankartanon yläasteella. Puolesta tunnista hän veloitti viisi markkaa.
– Ensimmäinen Limingan leiri oli minulle suuri buusti omaan soittamiseeni. Innostukseni harjoitteluun kasvoi, jotta pääsisin joku kesä sinfoniaorkesteriin, kuten pääsinkin 12-vuotiaana. Tuolloin tein myös jo päätöksen siitä, että minusta tulee muusikko ja haluan opiskelemaan alaa Helsinkiin. Näin myös tapahtui, heti YO-keväänä muutin Helsinkiin tekemään ja opiskelemaan musiikkia.
Kun Mantere valmistui viulunsoiton opettajaksi vuonna 1993, hän lähti mukaan useita kesiä leirillä mukana olleen viulisti Sergei Kravtsenkon mestarikurssille.
– Sergei ei tullutkaan paikalle, mutta minulle tuli täysi luokka oppilaita. Siitä lähti 11 vuotta kestänyt leiriopettajaurani Limingassa.
Limingan musiikkileirin sinfoniaorkesterin solistina hän soitti Sibeliuksen viulukonserton vuonna 1996 ja silloisen kamariorkesterin solistina Vivaldin Vuodenajat vuonna 2000.
– Helsingissä olen toiminut laaja-alaisesti muusikkona, niin viulistina kuin laulajana ylioppilaskeväästä lähtien.
Tunnelma on Musiikkiviikoilla säilynyt ennallaan. Tänä vuonna opiskelijoita on avustajineen 140. Opettajia on 30. Heidi Mantere toteaa, ettei ole halunnut toiminnanjohtaja-aikanaan järkyttää vuosikymmenten aikana hyväksi havaittuja perusrakenteita. Musiikkiviikot ovat puolen vuosisadan aikana tarjonneet lukuisille lapsille, nuorille ja aikuisille hedelmällisen maaperän uuden oppimiseen. Mantere arvioi oppilaita olleen vuosien varrella yli 10 000.
Sen ovat huomanneet myös valtakunnan keulakuvat. Tänä vuonna leiriä suojeli tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Viisi vuotta sitten suojelijana oli Tarja Halonen. Urho Kekkonen puolestaan kiitteli vuonna 1978 silloista toiminnanjohtaja Heikki Sarvelaa henkilökohtaisella kirjeellä.
– Limingan jousiorkesteri on saavuttanut korkean kansallisen tason, Kekkonen totesi.
Manteretta harmittaa, että taloudellisesti Musiikkiviikot on joutunut viime vuosien aikana elämään jatkuvasti veitsenterällä. Siihen, käynnistyykö tapahtuma 51. kerran ensi vuonna, hän ei ota vielä kantaa.
Haluamme keskittyä omaan osaamiseen ja tehdä sitä laadukkaasti lasten ja nuorten kulttuuriharrastuksen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.
Tänä vuonna konserteissa kävi noin 1 500 katsojaa.
– Ynnäämme asioita loppukesästä. Lipputuloja tarvitsemme kipeästi. Elämme kädestä suuhun koko ajan. Välillä itkettää, kuinka pientä palkkaa esimerkiksi opettajille voimme maksaa. He joutuvat itse myös maksamaan ruoan ja majoituksen.
Limingan kunnan tuki tapahtumalle tippui muutama vuosi sitten. Nykyisin Musiikkiviikot maksaa kunnalle siivous-, ruokapalvelu- ja kiinteistöpalvelukuluista.
– Kunnan tuki on enemmänkin tahtotila. Esimerkiksi kustannusten minimoiminen koulukeskuksessa kelpaisi. Tilathan olisivat ilman meidän käyttöämme tyhjillään.
Yhteistyötä Mantere toivoisi lisää eri toimijoiden välille. Hän ei kuitenkaan jää murehtimaan sen puutetta.
– Haluamme keskittyä omaan osaamiseen ja tehdä sitä laadukkaasti lasten ja nuorten kulttuuriharrastuksen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.
Vaikka resurssit ovat pienet, soittajia – niin oppilaita kuin opettajia – yhdistää yksi vahva teema: rakkaus musiikkiin. Se näkyy vuosittain muun muassa Lumijoen kirkossa järjestettävässä opettajien kamarimusiikkikonsertissa.
– Henki on mahtava. Sen tuntee joka paikassa, Heidi Mantere kiittelee.