– Asutaan tuossa ihan lähellä, joten päätettiin, että nyt lähetään, kertoi Janna Väänänen ja lähti vielä lastensa kanssa ennen illan taiteilijaosuuden alkamista katsomaan, mitä kaikkea museoalueelta löytyy.
– Se onkin museoklubien ajatus. Kun ihmiset tulevat tänne puoli kuudeksi, heillä on puoli tuntia aikaa kierrellä ja katsella, mitä mielenkiintoista kylän keskellä sijaitseva kotiseutumuseon pitää sisällään. Päärakennuksessa olevasta kesäkahvilasta voi ostaa kahvia ja pikkupurtavaa, totesi Kempeleen kunnan palveluksessa työskentelevä Tomi Väisänen.
Väisänen on oululaisen kulttuuriyhdistys Fest in Peace ry:n jäsen ja kuuluu myös Kempeleen kunnan Suomi 100 vuotta suunnittelutyöryhmäään.
Kello 18 kotiseutumuseon pihamaalla oleva sadekatos on täppösen täynnä. Pitkiä penkkejä ja tuoleja kipaistaan varastosta lisä-istuimiksi. Illan taiteilija Aki Louhela pääsee pian estradille.
– Tervetuloa kaikki! Nyt kun aurinkokatsomoakin on vahvistettu, vuoron saa illan taiteilijavieras, hehkuttaa tapahtumakoordinaattori Tomi Väisänen kädessään taiteilijan lahjoitus, cd-levy kotiseutumuseolle.
Museoklubien ideana on, että jokainen heinäkuun neljästä taitelijasta lahjoittaa jotakin vanhaa museolle. Torstaina 14.7. vuoron saa Jukka Takalo, 21.7. Mika Nuojua ja 28.7. Väisänen jne.
Illan tunnelma on hyväntuulinen ja letkeä. Aki Louhela saa hetkessä porukan tunnelmaan. Pian yleisö jo hyräilee mukana varovaisesti ja hetken päästä jo selvästi suuremmalla volyymillä. Aplodit kasvavat, mitä useamman biisin Louhela kitaransa kanssa ilmoille taikoo.
– Ette muuten usko, että mua meinaa jännittää. Se on nimittäin niin, että isoilla lavoilla yleisö on paljon kauempana ja artisti siellä jossakin. Täälle te ootte siinä ihan lähellä ja se tuntuu tosi hienolta. Ihan totta, tämä on upea hetki, kiitos siitä teille, Oulun kaupunginteatterin lisäksi monilla isoilla areenoilla ahkerasti esiintynyt Louhela juttelee.
Tässä vaiheessa iltaa Tomi Väisänen voi jo syystäkin hymyillä leveästi. Museoklubin enismmäinen ilta veti riitttävän monta kymmentä kuulijaa, vesisade ei tullutkaan päälle ja mikä tärkeintä, ihmiset viihtyivät silmin nähden hyvin.
Hyvin mukana jaksoivat myös isin sylissä hymyillyt Aku, viisi kuukautta, ja Kaisa, 4, joka nautti museon vihreällä nurmikolla kirmaamisesta. Äiti Annika ehti istahtaa hyvän tuokion museorakennuksen portailla.
Ilta oli erilainen kulttuuritilaisuus, mutta Kempeleessä tällaiselle on selkeä tilaisuus.
Huomenna torstaina kello 17.30 uudestaan!
