Lukijalta
Mielipide

Mur­re­asiois­ta

Sauli Pahkasalo kirjoitti Rantalakeudessa 15.7. murreasioista. Minä olen kuullut Saulin mainitseman hauska/haaska-vitsin merkkinä Karjalan ja Savon rajasta, en Hämeen ja Savon...

Savolaismurteiksi taidetaan kutsua kielitieteessä kaikkia itämurteitamme. Niissäkin on eroja! Sydän-Savossa nopeaa puhetta riittää ja j-kirjainta tungetaan niin Kuopijjoon kuin Kallavesj-erisnimeenkin. Pohjois-Karjalassa monessa sanassa on puolitoista konsonanttia: siellä ”ajettaan auttoo”. Kun eteläkarjalainen tarjoaa apuaan, hää sannoop jotta ”annaha mie autan siuta”, ei ”sinnuu” kuten pohjoisempana. Kainuussa savolaismurteen joukossa on Oulun murteen sanoja ja muotoja, kuten ylimääräisiä konsonantteja: maitoa voi kaatua pöydässä ”jalkoille” , ei ”jaloille”.

Tunnistan murresanoja ja puhetapoja melko helposti. Olen koko ikäni kuullut monenlaisia murteita ja korostuksia niin kotona, sukuloidessa kuin työelämässäkin. Olen kotoisin Joensuusta, viettänyt lapsuudenkesäni Savossa , opiskellut Turussa ja asunut mm. Jyvässeudulla. Isäni syntyi Savonlinnassa, mutta hänen geeninsä ovat karjalais-hämäläiset. Äitini kasvoi Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Lappeenrannassa, ja oli vielä ruotsinkielisessä päiväkodissa. Pari vuotta sitten äänitin eri puolilta Suomea kotoisin olevien ystävieni avustuksella partiolaisille murre-esimerkkejä osana salapoliisitehtävää olettaen, että 4.-6.luokkalaiset tunnistaisivat melko helposti savolaisen, pellolaisen, turkulaisen, raumalaisen ja stadilaisen murteen. Toisin kävi! Porisutin sitten partiolaisia sukulaisten asuinpaikoista. ”Mummi asuu tosi kaukana, Haukiputaalla saakka” ja ”me käytiin jouluna etelässä, Ylivieskassa” sain vastaukseksi. Ollaankohan täällä Lakeudella keskimääräistä kotipaikkauskollisempia vai olenko minä se outolintu, en mistään kotoisin?

Mukautan sitä sen kummemmin ajattelematta puhetapaani tilanteen mukaan ja sopeudun puhekumppanin murteeseen ja puhenopeuteen, keskustelussa käytettävään sanastoon. Saatan sanoa niin ”mie” kuin ”mää”, en kuitenkaan ”mä” tai ”miä”. Nolottaa, kun joskus sotken murteita. Kerran kysäisin konsertissa ohitseni hivuttautuvalta henkilöltä ystävällisesti ”mahukkonä sie”! Oulun seudun murre alkaa tuntua 14 täällä vietetyn vuoden jälkeen jo ihan kotoisalta. Onko OK, että murteet tarttuvat matkan varrella ja sekoittuvat muihin murteisiin? Saako muualta muuttanut ihminen - tällainen, joka ei ole syntynyt ja kasvanut lakeudella - tuntea kotiseuturakkautta, jopa kotiseutuylpeyttä?

Mari HurskainenLiminka