Kempeleen Linnakankaalla elelee sekalainen joukko siivekkäitä. Hanna-Leena ja Antti Ervastin omakotitalon takapihalla on kaksi kanakoppia. Toisessa asustaa kahdeksan kanaa, toisessa 21 viiriäistä. Ervastien pihamaalla kanalinnut käyskentelevät nyt neljättä kesää.
– Ne joko otetaan lainaan tai vuokrataan ja viedään syksyllä takaisin sinne kanalaan, mistä ne ovat lainassa. Sellaista toimintaa on aika paljon, mutta nämä ovat meidän omia kanojamme, Antti Ervasti selventää.
Aiemmin kempeleläisten kanat ovat talvehtineet naapurin kookkaassa ja lämpöeristetyssä koirankopissa, mutta viime talven siivekkäät viettivät Tyrnävällä. Tulevana talvena kanalintujen ei tarvitse lähteä evakkoon.
– Meidän on tarkoitus laittaa ensi talveksi uusi koppi tuohon pihalle. Se tietää sitä, että syksyllä pitää tehdä vähän rakennushommia. Lakihan määrää, että neliömetrillä saisi olla peräti seitsemänkin kanaa, mutta ei se olisi kanojen kannalta mukavaa. Kyllä niillä pitää kohtuulliset tilat olla.
Ervastien kotkottajista kaksi on tavallisia maatiaiskanoja ja kuusi kääpiökocheja. Maatiaiskanat ovat Kempeleessä toista kesää, pikkukanat ja viiriäiset ovat tämän kevään tulokkaita. Uusimmat asukit ovat syntyneet Linnakankaalla. Munat Ervastit tilasivat postimyynnistä, hautomisen puolestaan hoiti kone.
– Minun mielestäni se on aika koomista ja hauskaa. Sellaisessa kennossa ne munat tulivat. Synnyttäminen oli jännää puuhaa ja vähän karunkin näköistä. Kuoriutuminen kesti useamman tunnin, eikä pikkuisia saa mennä auttamaan. Pitää vain odotella, Hanna-Leena kertoo.
– Yö meni valvoessa. Sitten kun yks syntyi, niin pian niitä oli kymmenen. Hautomistakin on mukava seurata. Siinä meni lapsillakin aikaa. Niitä munia tuijotettiin ja käänneltiin joka ilta. Ei voinut lähteä kotoa pitemmäksi aikaa, Antti lisää.
Ervasteille omat kanat ja viiriäiset eivät ole tehotuotantoeläimiä. Munat toki päätyvät lautaselle ja joku viiriäiskukoista joutunee jossain vaiheessa grilliin, mutta kanalinnut ovat kempeleläisille enemmänkin lemmikkejä.
– Ovathan ne vähän seurankipeitä. Meistä tuli jonkinnäköisiä emoja niille. Ja jos itse pyllistelet jossain kukkapenkissä, niin ihan varmasti pikkukanat tulevat siihen viereen. Viiriäiset taas ovat arempia, Hanna-Leena kertoo.
Vaikka kaikki Ervastien siivekkäät ovatkin kanalintuja, on niillä myös erilaisia ominaisuuksia. Kanat ja viiriäiset ovat erillisissä kopeissa, koska ei ole varmuutta siitä, miten hyvin ne tulisivat toimeen keskenään. Talviasumus linnuilla tulee olemaan yhteinen, mutta siitäkin tilat rajataan erillisiksi.
– Viiriäinen alkaa munimaan kuuden viikon ikäisenä. Ne kasvavat todella nopeasti, mutta eivät ole kovin pitkäikäisiä. Olisikohan elinikä keskimäärin neljä vuotta. Näille tilataan ruuat Saksasta. Ne munivat niin paljon, että niille pitää olla todella ravintopitoista ruokaa, Antti Ervasti valaisee.
– Maatiaiskanat vähän isottelevat ja pomottelevat pienempiään. Ne saattavat vähän ajattaakin näitä pieniä kocheja, eivätkä välttämättä päästä syömään. Siksi niille on omat ruoka- ja vesikupit. Voihan se olla myös sellaista hyväntahtoista kisailua. Nämä pienet ovat ihania, kun ne liikkuvat aina laumassa. Ne saattavat olla munintakopissakin yhtenä ryhmittymänä, Hanna-Leena jatkaa.
Toisin kuin viiriäiset, kanat syövät melkein mitä vain – kuivaa leipää, salaatin jämiä tai vaikka kaurapuuroa. Banaaneista ne eivät tosin jostain syystä välitä. Ruokaa ja puhdasta vettä pitää olla tarjolla riittävästi ja munat täytyy kerätä päivittäin, mutta muuten siivekkäät pärjäävät hyvin pitkälti yksikseen. Oma häkkikoppi suojaa kissojen ja haukkojen mahdollisilta hätyyttelyiltä.
Hyötylemmikkien pitämiseen ei liity kovinkaan paljoa byrokratiaa tai kirjallisia selontekoja. Koko perheen kanaharrastuksen aloittaminen ei vaadi muutenkaan ylitsepääsemättömiä ponnistuksia.
– Täytyy rekisteröityä siipikarjan pitäjäksi ja rakentaa kanoille koppi. Niitäkin tosin myydään nykyään valmiina. Aloituskustannukset ovat todella pienet, muutamalla satasella pääsee alkuun. Kana on kuitenkin sen verran laumaeläin, että ei sovi ottaa vain yhtä tai kahta. Ylärajaa ei oikeastaan ole, mutta siinä voivat tulla naapurit vastaan, Antti Ervasti naurahtaa.
Viiriäiskukkojen kiekuminen ja kanojen pulputtaminen on yllättävänkin maltillista, naapurisopu Linnakankaalla on säilynyt. Lintujen päivärytmikin on samankaltainen kuin ihmisten. Päivisin tongitaan ja touhutaan, illalla lepäillään.
– Hyvissä ajoin menevät yöpuulle – ennen kahdeksaakin – ja saattavat nukkua enemmänkin kuin ihmiset. Eivät ne yöllä touhua, ne ovat hyväunisia eläimiä, Antti sanoo.
