On oikeastaan hämmentävää kuunnella, miten hyvin kempeleläisten nuorten naisten Vilja Peltokorven ja Iiris Silvolan äänet soivat yhteen. On vaikea erottaa heidän lauluääniä toisistaan.
Hämmentävää se on siksi, että heidän lauluäänensä ovat kuitenkin aika erilaiset.
Toki Vilja ja Iiris ovat itsekin tämän huomanneet. Samoin heidän musiikinopettajansa Ylikylän koululla.
– Aloimme laulaa yhdessä viidennellä luokalla. Meitä oli useampia musiikkia harrastavia tyttöjä, ja lauloimme usein välitunneilla pianon säestyksellä, kertoo Vilja.
– Meillä oli tapana esittää luokalle joka perjantai jokin kappale, lisää Iiris.
Kuudennella luokalla ystävykset alkoivat laulaa enemmän kahdestaan. Heidän ensimmäistä keikkaansa oli buukkaamassa musiikinopettajansa Risto Pekkarinen kunnan järjestämään tapahtumaan. Tytöt esittivät Laura Närhen laulun Siskoni.
Vaikka Vilja ja Iiris joutuivat yläkoulussa eri luokille, yhteinen lauluharrastus jatkui. Esiintymisiä alkoi kertyä: itsenäisyyspäivän juhlia, 9-luokkalaisten gaala, ristiäiset, vappujuhla, häät, hautajaiset, puutarhajuhlat, ammattiyhdistyksen juhlat, Hovila-kodin laulutuokio...
– Kesällä meillä oli noin kymmenen keikkaa, ja syksyllä keikkailu on jatkunut. Molempien äidit ovat laittaneet meidän lauluvideoitamme Instagram- ja Facebook-tileille. Meillä on myös yhteinen Instagram-tili. Eräällä videolla on ollut yli tuhat näyttökertaa, kertoo Vilja.
Ohjelmistokin on koko ajan laajentunut, ja duo saattaa spontaanisti esittää yleisön toivekappaleitakin.
Vakiintuneeseen repertuaariin kuuluu muun muassa Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen, Anna Puun Mestariteos ja Linnuton puu, Suvi Teräsniskan Sinä olet kaunis, Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden alla sekä Stellan Häävalssi.
– Lähdemme keikoille mielellämme, ja voisimme keikkailla enemmänkin, kahdeksannella luokalla olevat ystävykset sanovat.
Duo on harrastanut musiikkia pienen ikänsä. Laulamisen lisäksi Vilja soittaa viulua ja on aloittanut nyt myös ukulelen soiton. Iiris taas käy pianotunneilla ja saa kitaransoiton opetusta isältään, joka on innokas musiikinharrastaja.
Tavallisesti Iiris säestää esityksiä kitarallaan, mutta istahtaa myös pianon ääreen, jos sellainen esiintymispaikasta löytyy.
– Pappa kannusti minua soittamaan kitaraa, mutta en heti innostunut. Olin kuunnellut pelkkää poppia, mutta sitten aloin kuunnella muutakin musiikkia. Rockin ja heavyn kitarasoolot alkoivat kuulostaa niin siisteiltä, että aloin opetella niitä sähkökitaralla, Iiris kertaa.
Yleensä tytöt sovittavat kappaleensa itse. Usein stemmat syntyvät spontaanisti yhdessä laulettaessa.
Laulukeikoista ystävyksien mieleen on jäänyt erityisesti lauluhetki Hovila-kodissa.
– Siellä oli mukava esiintyä. Mummut lauloivat monissa kappaleissa mukana, duo kertoo.
– On mukava tuottaa muille iloista mieltä. Se antaa meillekin paljon. Lisäksi saamme esiintymiskokemusta, tuumaa Iiris.
Kaksikon on vaikea ajatella, että he ainakaan laajentaisivat kokoonpanoaan ainakaan vielä.
– Kahdestaan on helpompi sopia asioista. Mutta voisimme kyllä ottaa esityksiin mukaan vaikka viulun tai rytmisoittimen, Vilja miettii.
– Meillä on hyvin samanlainen musiikkimaku. Saatan lähettää Viljalle joskus keskellä yötä viestin, että tätä biisiä meillä on joskus kokeiltava, sanoo Iiris.
Omien biisien tekemistäkin kaksikko on jo kokeillut, mutta vielä niiden esittäminen ei ole ajankohtaista.
– Mutta ehkä joskus...
Nuorten naisten tulevaisuudenhaaveetkin liittyvät musiikkiin. Kumpikin haluaisi jatkaa koulunkäyntiään Madetojan musiikkilukiossa.
– Joskus halusin olla oopperalaulaja, mutta nykyään mietin enemmän englannin tai äidinkielen opettajan ammattia, tuumaa Aabrahamin pidoissakin esiintynyt Vilja.
– Mutta musiikkihommia olisi hauska tehdä siinä ohessa.
– Musiikki olisi ihana pitää elämässään mukana, mutta vain harrastuksena, sanoo Iiris.
Duo Vilja ja Iiris aloitti keikkailun jo kuudennella luokalla.
Nyt esiintymispyyntöjä satelee tasaiseen tahtiin. Kesällä he heittivät jo kymmenen keikkaa.
Nuoret naiset haaveilevat musiikista osana elämää myös jatkossa.
