Tyrnävä Jo kauas kantautuu nauru ja hyväntuulinen rupattelu. Perinteinen Perinnepäivä on meneillään Tyrnävän kotiseututalolla.
– Tulemme tänne joka vuosi. Täällä on ihan oma miljöönsä tavata tuttuja, juoda lettukahvit ja osallistua arpajaisiin, kertovat Tihisen pytingin salin puolelle kahvittelemaan istahtaneet Maija-Liisa Prokkola ja Reijo Räbinä.
Prokkola ja Räbinä kehuvat kotiseututalolla järjestettäviä joulutapahtumia ja noin vuosi sitten avattua konemuseota.
– Täällä järjestettävät tapahtumat on hyvä tapa kertoa nuorille, miten ennen elettiin. Kotiseututalolla käykin paljon lapsiperheitä, koululaisia ja päiväkotiryhmiä, Prokkola huomauttaa.
Yksi vakiokävijöistä on Roni Rahkila. Hän on käynyt perinnepäivillä usein, ja osallistuu parhaillaan saappaanheittokilpailuun. Saapasta on mukava heittää, ja voittajalle on luvassa palkinto.
Eläinrakas Enni Saarela tuli paikalle vanhempiensa kyydillä. Hän asuu Kotimetsässä.
– Täällä on aina mukava käydä. Olen tosi eläinrakas, ja parasta täällä ovat lampaat, ponit ja kanat, sarvipäistä pässiä rapsutteleva Enni kertoo.
Ennikin on käynyt saappaanheitossa ja piti haastatteluhetkellä kärkisijaa tyttöjen sarjassa.
Tyrnävän MLL-yhdistyksen toimintapisteellä oli monenlaista puuhaa. Siellä saattoi osallistua valokuvasuunnistukseen, maalata kukkaväreillä tai ratsastaa keppihevosella.
– Käpylehmien tekeminen on ollut yllättävän suosittua. Monet lapset eivät ole tehneet niitä aiemmin, kertoo pisteellä päivystävä Riina Rahkila.
5-vuotias Lauri Rahkila vetää keppihevosella esteradan ties kuinka monetta kertaa. Koska se on niin kauhean mukavaa!
Pirtin nurkassa ikkunan ääressä istuvan Seija Tolosen käsissä nypykät vilahtevat kerkeään. Tolonen on nypläämässä kuusen latvatähteä. Monella ei kärsivällisyys riittäisi noin tarkkaan työhön.
– Siksi minä tätä teenkin, Tolonen heläyttää.
– Aloitin nypläämisen 34 vuotta sitten, koska olin usein niin stressaantunut töistä. Nyplätessä ei voinut ajatella työasioita, vaan oli keskityttävä tekemiseen.
Nyplääminen on Tolosen mukaan niin keskittymistä vaativaa puuhaa, että aikakin menettää merkityksensä. Neljäkin tuntia humahtaa aivan huomaamatta.
– Sanopas sinä, miten ne nuoret saisi innostettua tästä! Olin minäkin nuori nypläyksen aloittaessani, mutta nykyään sitä harrastavat pääasiassa eläkeikäiset.
Tolonen muistuttaa, että nypyköiden avulla voi loihtia vaikka kuinka ihmeellisiä asioita; jopa riippumattoja tai kuvataidetta.
Kun työn alla oleva latvatähti on valmis, se tärkätään ja kiinnitetään sitä varten tehtyyn kehikkoon.
– Olen tehnyt tällaiset jo omille lapsilleni. Tämä menee lapsenlapselle.
Toisenlaisia kädentaitoja esittelee Esko Länkinen. Hän pauloittaa 60-millistä kalaverkkoa.
– Ensin tehdään siansilmukka ja sen päälle varmistussilmukka. Käytän kuuden säikeen käpyä, ja siima laitetaan eri puolilta niin, ettei se mene kierteelle, Länkinen neuvoo asiasta kiinnostunutta Heikki Fyrsténiä.
Länkinen oppi pauloittamisen ja verkonteon niksit jo pikkupoikana kalastajaisältään Siikajoella. Isä teki omin käsin niin nuotat kuin rysätkin.
Länkinen pauloittaa edelleen itse omat verkkonsa.
– Koska sillä tavalla niistä saa mieluisia. Alapaulan teen vähän pidemmäksi kuin yläpaulan, jotta verkko menee vähän mutkille. Sellaisella saa paremmin kalaa. Omalle pojallekin olen opettanut paulottamisen niksit.
Taidolla on monenlaista käyttöä. Lipon liinojen lisäksi Länkinen saattaa tarvittaessa pyöräyttää jopa koripallotelineen verkon!
Saappaanheitossa pienten lasten sarjan voitti Veikka Arffman 21,12 metrin heitollaan ja isompien lasten sarjan voiton vei Juuso Nissilä 23,72 metrin riuhtaisullaan. Naisten sarjassa kisannut Enni Saarela voitti kilpakumppaninsa 20,81 metrin saapaskaarella, kun taas miesten sarjassa Mikko Rahkilalle (35,33) ei vielä tänä vuonnakaan löytynyt voittajaa. Tyrnävän kunnan kulttuuritoimi palkitsi sarjojen voittajat lahjakortilla paikalliseen yritykseen.