Liminkalainen taidemaalari, Limingan taidekoulun ensimmäinen taideaineiden opettaja Olli Pohjola (1928-2017) oli kotoisin Karjalan Vironlahdelta, josta nuorena kotinsa menettäneenä joutui evakkotaipaleelle. Taloudellisista ja muutenkin vaikeista olosuhteista huolimatta hänellä riitti voimia ja sitkeyttä opiskella Ateneumissa ammattitaiteilijaksi.
1950-luvulla hän muutti perheineen Ouluun, jossa hankki elantonsa työskennellen satamassa ja rakennuksilla. Vapaa-aikoinaan hän maalasi tauluja, joilla osallistui myös taidenäyttelyihin. Näissä taidenäyttelyissä tutustuimme Aino-vaimoni kanssa Oulujoella asuessamme ensimmäisen kerran taidemaalari Olli Pohjolan maalauksiin.
Vuonna 1966 Olli Pohjola saattoi keskittyä täysipainoisesti taiteeseen, kun hänet kutsuttiin Limingan kansanopistoon taideaineiden opettajaksi. Limingan kansanopistoa oli uhannut lakkautus tai siirto toiselle paikkakunnalle, koska perinteinen opetusohjelma ei enää vetänyt opiskelijoita. Tämän vuoksi opiston rehtori Rolf Siilasvuo oli miettinyt miten opistoon saataisiin vetovoimaisuutta. Hän oli päätynyt esittämään johtokunnalle taideaineiden ottamista Limingan kansanopiston opetusohjelmaan ja taideaineiden opettajaksi taidemaalari Olli Pohjolaa. Itsekin kuuluin tuolloin kansanopiston johtokuntaan, johon minut oli kutsuttu otettuani vastaan samana vuonna Limingan kunnanjohtajan tehtävät. Koska olin jo tutustunut Olli Pohjolan taiteeseen, olin tukemassa rehtorin esitystä hyvillä mielin.
Periaatteessa Olli Pohjola aloitti taideaineiden opetuksen tyhjältä pöydältä. Luokkahuoneeseen tuodut pulpetit hän vei pois ja hankki tilalle maalaustelineitä ja asianmukaisia taiteilijan tarvikkeita. Hänen työtilassaan ei vallinnut ”taiteellista epäjärjestystä”, vaan luokkahuone oli aina siisti ja hyvässä järjestyksessä.
Kun opetus käynnistyi, oppilaita ilmaantui niin paljon kuin yhteen opetusryhmään saattoi kuulua, eivätkä kaikki halukkaat edes päässeet mukaan. Taideaineiden opetus onnistui niin hyvin, että parhaimmat oppilaat pääsivät jatkamaan opintojaan Ateneumissa ja muissa alan korkeakouluissa.
Tästä seurasi, että johtokunnassa päätettiin laajentaa taideopetusta koko kansanopiston kattavaksi. Kun kouluhallitus antoi tähän luvan ja lakisääteisen valtion tuen, perinteinen kansanopiston koulutusohjelma lopetettiin. Taideaineiden laajentaminen koko kansanopiston kattavaksi vaati suunnittelua, jonka toteutti Olli Pohjola asiantuntijan tarkkuudella ja asianmukaisesti.
Hyvän taideopetuksen ansiosta kansanopiston hyvä maine alkoi kiiriä ympäri maan. Näin taideainepainotteiseen Limingan kansanopistoon alkoi vuosi vuodelta pyrkiä enemmän oppilaita kuin sisään voitiin ottaa. Tämän vuoksi myös kansanopiston talous saatiin niin hyvälle tolalle, että opiston vanhat rakennukset saatiin kunnostettua ja uusia rakennuksia rakennettua.
Vuosi vuodelta opistosta pääsi myös yhä enemmän oppilaita jatkamaan Ateneumissa. Tästä esimerkkinä eräs tapahtuma kouluhallituksessa. Olin Limingan kunnan edustajana neuvottelemassa kouluasioista kouluneuvos Akseli Ollilan luona, kun hänelle soitettiin, enkä voinut olla kuulematta, kun erään Etelä-Suomen kansanopiston johtaja kritisoi Ateneumin oppilasvalintoja näin: - Kyllä nyt pitää panna joku raja sille kuinka paljon oppilaita Ateneumiin otetaan Limingan taidekoulusta!
Vuonna 1976 Olli Pohjola osti Liminganjokivarresta Kramsun talon, johon muutti perheineen asumaan ja toimi Limingan kansanopiston taideaineiden opettajana vuoteen 1979.
Haluan vielä korostaa sitä, että Limingan taideainepainotteisen kansanopiston onnistuminen on yhden miehen, eli Olli Pohjolan saavutus.
Tämän lisäksi hänet tunnettiin erinomaisena ja palkittuna taidemaalarina, joka lukeutuu myös erinomaisten muotokuvamaalareiden joukkoon.