Olavi Kokko kuului kovaan työhön tottuneeseen sukupolveen. Hän osallistui jo lapsena perheen mukana erilaisiin töihin. Varhaisimman lapsuutensa Tupoksen Selkämaassa asunut Kokko teki vanhempiensa mukana luutia. Luudan teko oli perheelle tärkeä elannon lähde, kuten niihin aikoihin monelle muullekin. Ennen sotavuosia hän oli isänsä ja äitinsä mukana Kempeleen pilketehtaalla.
Työ oli Olavi Kokolle tärkeä läpi elämän. Mitä työtä milloinkin eteen tuli, siihen hän paneutui ja teki tehtävänsä tunnollisesti. Työn merkitystä hän korosti myös jälkipolvelleen. Kokko työskenteli yli 12 vuotta Keskolla autonkuljettajana.
Kaupan ala odotti miestä myös sen jälkeen, kun Olavi ja Lyyli Kokko perustivat oman sekatavarakaupan Kempeleen Honkaseen. Kauppa työllisti vuosien mittaan muitakin kuin oman perheen.
Kokkojen kauppa oli aikaansa edellä monessa mielessä. Jo ennen kuin kauppa-autot yleistyivät, Kokot kuljettivat asiakkailleen ostokset kotiin. Kokon auton kyydissä sai moni syrjempänä asunut autoton kempeleläinen kyydin kylille. Kokon kauppa oli kempeleläisille mieluisa kohtaamispaikka. Siellä tehtiin ostokset, mutta parannettiin myös maailmaa ja kuultiin viimeisimmät uutiset.
Urheilu oli Olavi Kokolle elämän mittainen kiinnostuksen kohde. Hänen itsensä mielilaji oli korkeushyppy, mutta muiden tukena hän oli vuosikymmenten mittaan niin hiihdossa, pesäpallossa kuin yleisurheilussa. Vuosi 1947 oli merkittävä Olavi Kokolle. Silloin hän meni armeijaan ja purjehti Lyylinsä kanssa avioliiton satamaan.
Jälkikasvua perheeseen syntyi, kun poika Markku ja tytär Riitta näkivät päivänsalon. Lyyli oli kotiäitinä kaupan perustamiseen asti. Kokon perheen lapset kasvoivat terveellisten elämäntapojen keskellä. Isä Olavi oli intohimoinen talkoolainen milloin missäkin urheilutapahtumassa.
Samalla tehtäviä riitti myös lapsille ja vaimolle. Kotona rustattiin yhdessä esimerkiksi kilpailujen osallistumis- ja sarjaluetteloita, tuloslistoja ja tapahtumailmoituksia. Yhteistyö Kempeleen Kirin kanssa oli sujuvaa.
Tärkeä vaihe Olavi Kokon elämässä oli pyyteetön työ Voimistelu- ja urheiluseura Kempeleen Pyrintö ry:n hyväksi. Kokko halusi tarjota lapsille ja kasvavalle nuorisolle terveelliset elämäntavat, niin myös mahdollisuudet monipuolisiin liikunta- ja urheiluharrastuksiin. Olavi Kokko oli kantavia voimia, kun vuonna 1971 aloitettiin Kempeleen Pyrinnön toimitalon rakennustyöt.
Ajatus omasta hiihtomajasta syttyi jo 1950-luvulla. Varsinaisiin rakennustöihin päästiin parikymmentä vuotta myöhemmin. Leppiniemen voimalaitostyömaan ruokalaparakkina ollut rakennus purettiin, siirrettiin ja pystytettiin talkoovoimin Kempeleeseen.
Ensimmäinen seuran johtokunnan kokous pidettiin talotyömaalla 29.11.1971. Vuonna 1986 oli edessä talon laajennus. Taloa jatkettiin seitsemän metriä. Työ tehtiin talkoilla Paavo Uutisen touhutessa nokkamiehenä. Päävastuun rakentamisessa ja varojen keräämisessä kantoi Kempeleen Pyrinnön hiihtojaos.
Olavi Kokko oli esimerkillinen toimija Kempeleen Pyrinnön riveissä. Hiihtokilpailuiden vetäjänä hän ahersi vuosikymmenet ja seuran puheenjohtajana yli 30 vuotta.
Kokko oli Kempeleen Pyrinnön kunniapuheenjohtaja ja osallistui myös seuran 90-vuotisjuhliin viime marraskuussa.
Kaupanpidon Olavi ja Lyyli Kokko lopettivat 1979. Silloin Hailuoto tuli pariskunnan elämässä entistä suurempaan asemaan. Kokot muuttivat uuteen kotiin Hailuotoon. Luovossa heillä oli ollut jo pitkään rakas kesäpaikka.
Hailuodossakin Olavi Kokko jatkoi työtä urheilun hyväksi. Hän oli perustamassa urheiluseura Hailuodon Hankainta ja toimi vuosia seuran aktiivisena talkoolaisena. Urheilun lisäksi Olavi Kokon sydäntä lähellä olivat metsästys ja kalastus.
Kempele kutsui Kokkoja jälleen 2008. Lyyli Kokko kuoli 2010. Olavi ja Lyyli ehtivät olla naimisissa 63 vuotta. Viimeiset vuotensa Olavi vietti Hovintien palvelutalossa.
Markku Kokko ja Riitta Maijala kiittävät Kempeleen kunnan kotihoitoa ja Hovintien palvelutalon henkilökuntaa isänsä hyvästä hoidosta ja huolenpidosta sekä Kempeleen Pyrintöä lämminhenkisen muistojuhlan järjestämisestä Kempeleen Pyrinnön talolla.
Kokkoa oli saattamassa läheisten ja ystävien joukko.
Lähintä saattoväkeä olivat pojan ja tyttären lisäksi kahdeksan lastenlasta, 15 lastenlastenlasta ja 5 lastenlastenlastenlasta.