Äiti oi, kerrothan
kaukaisilta vuorilta tarinan
Joka joulu sen
katseestas nään
kun hetkeksi vaivut ikävään
Lapsonen oi,
kirkon kellot hartautta soi
kun vuorilta alas kuljettiin
siellä lumikunigattaren
asuvan sanottiin
Oliko se enkeli
vai kyyhkynen
joka valona hohti
keskellä tähtien tukkivien
Porojen kellot etäällä soi
revontulet kulkuumme
tunnelmaa loi
Isä eellä lyhtyä kantoi
meille hellän turvan antoi
Äiti mummua kynkästä
tukien
me lapset perässä ilakoiden
Kirkkoon kun saavuimme
yhdessä kynttilän
sytytimme
Vielä silloin ajatellut en
kaiken joskus päättyvän sen
Tuli aika pois antaa
rakkaitaan
nyt lapsonen kanssasi
muistot jaan