RANTALAKEUS Huippukokin gourmet-ruuat vaihtuvat eineksiin. Intohimoiselta käsityöharrastajalta jää ompelukerhoja väliin. Sanaseppo ei enää osallistukaan keskusteluun yhtä hanakasti kuin ennen. Tyylilyylin hiukset alkavat hapsottaa ja huulipuna jää laittamatta kauppareissuille. Vilukissa lähtee vesisateella ulos lyhythihaisessa. Antero Ahkeralta jää nurmikko leikkamatta ja Tauno Täsmälliseltä posti hakematta.
Nämä kaikki voivat olla merkkejä hiipivästä muistisairaudesta.
– ”Dementia iski” on sellainen sanonta, joka saa minut näkemään punaista. Muistisairaus ei koskaan iske, se hiipii ja hivuttautuu arkeen niin hiirenhiljaa, että lähiomaiseltakin saattaa mennä pitkä aika tajuta, että jotain on vinossa, sanoo kempeleläinen Maarit Lampela.
Lampela työskentelee kymmenettä vuotta muistiasiantuntijana Oulun Seudun Muistiyhdistys ry:ssä, joka tukee muistisairaita ja heidän omaisiaan Pohjois-Pohjanmaalla. Hän kertoo, että yleensä vielä siinäkään vaiheessa, kun lähipiirissä lopulta huomataan muistisairauden merkit, sairastunut itse ei tiedosta tilannetta.
– On hyvin tyypillistä, että sairastunut itse ei ymmärrä sairastuneensa. Sen kertominen hänelle hienotunteisesti on kymmenen vuoden jälkeenkin yksi työni suurimmista haasteista, Lampela sanoo.
Vaikka diagnoosi muistisairaudesta on murskaava niin sairastuneelle itselleen kuin hänen lähipiirilleen, tuleen ei parane jäädä makaamaan.
– Vaikka muistisairautta ei voi parantaa, sen etenemistä voidaan hidastaa ja elämänlaatu säilyttää hyvänä monin eri tavoin, Maarit Lampela sanoo.
Sosiaalisilla kontakteilla, mieluisilla harrastuksilla ja säännöllisellä aivojumpalla on tutkimustenkin valossa positiivisia vaikutuksia. Lampela korostaa myös liikunnan ja terveellisen ruokavalion merkitystä.
– Me muistiyhdistyksessä kannustamme syömään enemmän värejä ja vähemmän valkoista ja ruskeaa.
Muistisairaus on monelle kipeä asia, jota halutaan usein piilotella viimeiseen saakka. Piilottelussa piilee kuitenkin vaara ”neljän seinän sisään” jämähtämisestä. Lampela tähdentää, ettei muistisairaudessa ole mitään hävettävää:
– Muistisairaus ei katso ihmisen ikää tai asemaa. Kuka tahansa meistä voi sairastua. Kyseessä on kansantauti, josta kärsii noin 193 000 suomalaista, heistä noin 10 000 on työikäisenä sairastuneita. Asian kanssa ei tarvitse olla yksin.
Oulun Seudun Muistiyhdistys ry:ssä jäseniä on tällä hetkellä 750.
Toimintaa on tarjolla erilaisista tapahtumista ja tempauksista harrasteryhmiin, päivätoiminnasta vertaistukikokoontumisiin ja omaisten virkistystoiminnasta työikäisinä sairastuneiden klubitoimintaan. Toimintaa järjestetään niin yhdistyksen pääkallopaikalla Oulussa kuin paikallisena toimintana maakunnissakin.
Rantalakeuden alueella Oulun seudun muistiyhdistys ry:n säännöllistä toimintaa on Kempeleessä ja Tyrnävällä. Kempeleen vertaistukiryhmä on kokoontunut jo parin vuoden ajan. Tyrnävän Muistikahvila puolestaan polkaistiin käyntiin vasta tänä keväänä. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa vanhaan pappilaan.
– Muistikahviloita on suunnitteilla myös Kempeleeseen ja Liminkaan.
Oulun Seudun Muistiyhdistys työllistää tällä hetkellä 12 muistisairauksiin perehtynyttä sekä terveyden- että sosiaalialan ammattilaista ja suuren joukon vapaaehtoisia.
Kempeleläistä Maarit Lampelaa työllistää eritoten Muistiluotsi-asiantuntija- ja tukikeskusverkosto. Muistiluotsit tekevät vaikuttamistyötä muistisairaiden yhdenvertaisuuden ja hyvän elämän puolesta.
– Autamme esimerkiksi edunvalvontavaltuutusasioissa. Hyvän elämänlaadun kannalta on tärkeää, että hoitotahto tehdään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja kirjataan ylös sellaisetkin asiat, kuin että millaista vaatteista pidän, millä kampaajalla tykkään käydä tai mistä ruuasta en pidä.
Muistiluotsit toimivat aktiivisesti myös maakuntiensa verkostoissa. Muistiluotseissa vahvistetaan erityisesti muistisairauksiin liittyvää vapaaehtois- ja vertaistoimintaa sekä varmistetaan muistisairaiden äänen kuuluminen.