Oulunsalo Kun oulunsalolainen Sirpa Remahl oli lapsi, hän kävi ukkinsa kanssa katsomassa Suomussalmen vanhainkodissa isoisänsä äitiä. Nykytietämyksen mukaan isoisoäiti kärsi muistiongelmista, mutta vuosikymmeniä sitten luulo oli toinen.
– Sanottiin, että mummo houraa ja on sekaisin. Ukkini suhtautui äitiinsä kauniisti, mutta muutoin kielenkäyttö oli hyvin rumaa. Muistisairas vanhus oli tuolloin häpeän aihe ja hänelle oltiin vihaisia ihan julkisesti.
Remahl harmittelee, että häpeä yhdistetään edelleen muistisairauksiin. Hän pitää tärkeänä eristäytymisen estämistä.
– Muistisairaan puolison kanssa ei välttämättä haluta enää lähteä mihinkään, sillä voidaan pelätä tai hävetä hänen käyttäytymistään. Täytyisi muistaa, että kyse on sairaudesta. Henkilö itse ei voi hallita käyttäytymistään. Myös me kanssaihmiset saatamme vältellä muistisairasta, emmekä enää käy tai kutsu kylään kuten ennen.
Kesällä oman VALID-muistihoito -yrityksen perustanut, sairaanhoitajan sekä validaatio- ja muistihoitajakoulutuksen saanut Remahl muistuttaa muistisairaan tarvitsevan aikaa, kiireetöntä läsnäoloa, ystävällistä juttelua ja katsekontaktia. Muistisairas tarvitsee edelleen sosiaalisia suhteita.
Hän kertoo nähneensä hoitokodeissakin ja läheisten hoitotilanteissa liian paljon kiirettä, hosumista, rumaa puhetta ja nolaamista.
– Muistisairaalle ei tule sanoa: Etkö sinä taaskaan muista! Älä koko ajan kysele! Emmehän me sano näkönsä menettäneellekään, että katso tarkemmin, olethan ennenkin nähnyt!
Muistisairas pitäisi kohdata aina ihmisenä. Asenteissamme olisi Sirpa Remahlin mielestä paljon ”pöllyytettävää”.
– Muutama vuosikymmen sitten koulutettiin realiteettiterapiaa. Muistisairasta muistutettiin siitä, missä ajassa hän elää. Samaa ajattelutapaa on edelleen. Mutta jos muistisairas elää menneisyydessä ja kokee sen turvalliseksi, on väkivaltaista yrittää realisoida häntä nykyhetkeen.
Validaatiohoidossa yhdessäoloon luodaan kiireetön ja luottamuksellinen tunnelma. Tärkeä on kuunnella, mitä muistisairas haluaa kertoa. Samalla hänelle sallitaan se mielenmaisema, missä hän elää.
Remahlin mielestä kyse ei ole valehtelusta.
– On kyse arvostavasta ja sallivasta kohtaamisesta. Muistisairas voi elää ajassa, kuten lapsuudessa, missä hänen on parempi olla. Hän voi itkeä tai kaivata lastaan, äitiään ja sisaruksiaan. Silloin voimme kysyä tai todeta, että onko sinulla ikävä? Mitä asiaa sinulla on äidille? Usein tilanne rauhoittuu ja voidaan tehdä jotain mieleistä, kuten laulaa tai katsella tuttua valokuvaa. Jos muistisairaan hokemiin tai kyselyihin sanotaan aina, että ole hiljaa, hän saattaa käyttäytyä vihamielisesti tai kääntyä sisäänpäin. Se taas nopeuttaa sairauden etenemistä tai ainakin heikentää hänen elämänlaatuaan.
– On tärkeä tiedostaa, että me hoitajat voimme omalla kiireellämme ja kireällä ilmapiirillä aiheuttaa käytöshäiriöitä muistisairaalle, Remahl jatkaa.
Validaatiomenetelmä on yhdysvaltalaisen sosiaalityöntekijä Naomo Feilin 1980-luvulla kehittämä teoria ja lähestymistapa. Remahl kertoo validaatiohoitoa tutkitun paljon Amerikassa, missä hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi musiikkia hyödyntämällä.
– Sen avulla on saatu yhteys ihmiseen, joka on saattanut pitkään olla puhumattomana käppyräasennossa. Pienillä hetkillä, sanoilla ja kosketuksilla on merkitys. Siksi ei kannata ajatella, ettei omaisen luona kannata hoitolaitoksessa käydä, koska hän ”ei mistään mitään ymmärrä”.
Yrityksensä puitteissa Sirpa Remahl tekee kotikäyntejä niin kodeissa kuin hoivakodeissa. Yhteistyösopimus tehdään aina asiakkaan omaisen tai edunvalvojan kanssa.
Työ on hyvin ihmisläheistä.
– Jonkun asiakkaan kanssa laulamme, toisen kanssa katselemme valokuvia. Olemme poimineet pihalla marjoja, siivonneet vaatekaappia. Teen sitä, mitä he haluavat itse tehdä. Muistisairaus ei ole loppu. On mahdollisuuksia ja aikaa tehdä mitä vain. Opin paljon muistisairailta ja omaisilta. Yhteistyö perheen ja lähipiirin kanssa on ensiarvoisen tärkeää.
Remahl neuvoo tekemään hoitotahdon jo muistisairauden alkuvaiheessa. Siinä voi määritellä esimerkiksi mitä esineitä haluaa ympärilleen, millaista musiikkia voi kuunnella tai mitä asioita kokee tärkeäksi.
– Hoitotahtoon voi myös kirjata puolisolle vapautuksen nauttia elämästä jo siinä vaiheessa, kun sairaus on jo edennyt niin pitkälle, ettei henkilö esimerkiksi tunnista enää perhettään.
Sirpa Remahl
Syntyisin Kainuusta. Asuu nykyisin Oulunsalossa.
Toimi pitkään diakoniatyöntekijänä. Koulutukseltaan sairaanhoitaja. Kouluttautunut validaatio- ja muistihoitajaksi.
Perusti oman VALID-muistihoito -yrityksensä kesällä. Tekee koti- ja hoivakotikäyntejä.
Perheeseen kuuluvat puoliso ja kaksi jo kotoa poismuuttanutta lasta. Perheessä myös kaksi koiraa, Lilli ja Amelié.
Harrastaa muun muassa vapaaehtoistyötä Pelastakaa Lapset ry:ssä.