Matti Luukkonen on pukeutunut värikkääseen paitaan ja istuu levollisena kempeleläisen rivitalohuoneiston olohuoneessa. Vaikka hän on ollut jo pitkään eläkkeellä, suusta tipahtelee kakistelematta informaatiota eri perunalajikkeista, hyvän maaperän tunnusmerkeistä, ilmastosta, perunataudeista ja perunoiden säilytyksestä. Muun muassa näistä.
Eikä ihme. Mies työskenteli Oulun maaseutukeskuksen palveluksessa yli kolmekymmentä vuotta, ja niistä vuosista pisimmän huikosen perunakonsulenttina. Eläkkeelle jäämisensä jälkeenkin häntä pyydettiin jatkamaan neuvonta- ja tarkastustöitä. Ja Pottu-Mattihan jatkoi, aina vuoteen 2009 saakka.
– Ajattelin, että kesät kuluisivat mukavammin sillä tavalla, Luukkonen perustelee.
Kaikki Oulun alueen perunanviljelijät tunsivat Pottu-Matin ja Pottu-Matti tunsi perunanviljelijät.
– Vielä muutama vuosi sitten tapasin käydä Tyrnävällä perunapakkaamoissa ihan huvikseni. Ja niin hyvissä väleissä aina pysyttiin, että kahville voisin mennä edelleenkin mihin taloon vain, Luukkonen sanailee.
– Isännät ovat tosin joissakin taloissa vaihtuneet nuorempaan ikäpolveen.
Ei perunakonsulentin työ pelkkää myötäkarvaan silittämistä ja leppoisaa rupattelua aina ollut. Joskus oli oltava tiukkanakin.
– Tarkastn erään isännän 30 tonnin perunaerää, ja se oli kovin rupinen. Kehotin isäntää lajittelemaan perunat uudelleen, niin tarkastaisin ne vielä kerran. Isäntä tokaisi siihen, että entäpä jos hän ei teekään niin kuin sanoin. Vähän aikaa tuumasin ja totesin, että sitten taitaa sinulta tuo perunanviljely loppua. Isäntä lupasi totella ja ehdotti kahville menemistä. Kahvilla sitten juteltiin jo ihan muista asioista, Luukkonen tarinoi.
Aluksi Luukkonen työskenteli Oulun maaseutukeskuksessa piiriagrologina, mutta vuonna 1983 hän keskittyi pelkästään perunaneuvonnan ja -valvonnan pariin. Kyse ei ollut sattumasta.
– Minulle tarjottiin myös viljapuolta, mutta sitä en halunnut. Peruna kiinnosti enemmän, Luukkonen sanoo.
Vielä 70-luvulla perunanviljelijöitä oli paljon. Viljelypinta-alat paljon nykyistä pienempiä, enimmillään 20-30 hehtaaria. Nykyään viljelijöitä on Luukkosen arvion mukaan koko maaseutukeskuksen alueella 200-300, ja suurimmilla tiloilla perunaa viljellään yli sadan hehtaarin verran.
– Valtaosa perunanviljelijöistä on keskittynyt tänne Rantalakeuden alueelle.
Tähän on Luukkosen mukaa monia syitä. Paitsi että maaperä on perunanviljelylle otollinen, täällä on myös ilmastollisesti hyvät olosuhteet.
– Tyrnävän alue vastaa ilmasto-olosuhteiltaan Keski-Suomea.
Perunalajikkeidenkin määrä on kasvanut huimasti. Luukkonen muistelee, kuinka hän osallistui työuransa aikana joka vuosi Tyrnävän perunamarkkinoille. Markkinapöydällä esiteltiin kaikki alueella viljeltävät perunalajikkeet. Nykyään lajikkeita on niin paljon, etteivät ne samankokoiselle pöydälle mahtuisi.
Perunakonsulentin työpäivät olivat toisinaan pitkiä. Hän saattoi lähteä perunapakkaamoon 4-5 aikoihin aamulla ja ottaa perunanäytteitä muutaman tunnin ajan. Sen jälkeen hän jatkoi muihin pakkaamoihin tarkastus- ja raportointikierrokselle. Päivisin ja joskus iltaisinkin hän veti perunaan ja sen käyttöön liittyviä kursseja.
– Erään kerran olin valmistautunut kalvojen kanssa pitämään omaa osuuttani. Äkkiä huomasinkin, että kuulijakuntana oli pelkkiä naisia. Heitin kalvot nurkkaan, koska aihe ei välttämättä olisi heitä kiinnostanut. Improvisoin ja puhuin perunalajikkeista ja niiden käyttämisestä. Sanoivat, että kylläpä se Luukkonen puhui hyvin, mies nauraa.
Luukkoselle kieli olikin tärkeimpiä työvälineitä.
– Puhuminen on aina ollut minulle helppoa ja mukavaa.
Luukkonen löytää kaksi syytä sille, miksi Tyrnävästä muodostui niin keskeinen ja tärkeä perunanviljelyalue.: High Grade -status ja salaojitus. Kysyttäessä mies myöntää olevansa osasyyllinen siihen, että Tyrnävä on nyt sellainen perunapitäjä kuin on.
– Ei HG-statuksen saaminen työläs prosessi ollut. Piti vain olla joitakin asiantuntijalausuntoja statuksen saamiseksi. No, olihan siellä minunkin lausuntoni.
Erityisen korkealaatuisen siemenperunan HG-tuotantoalueita on koko Euroopan unionin alueella vain viisi. Aseman saavuttaminen edellyttää, että alue on vapaa EU-lainsäädännössä määritellyistä vaarallisista kasvintuhoojista.
Luukkonen huomauttaa, että nykyviljelijöiden tietämys perunasta ja sen viljelystä on suuri.
– He taitavat tietää perunasta yhtä paljon kuin minä!
Luukkonen seuraa edelleen alan kehitystä ammattilehtiä lukemalla. Kentällä hän ei ole enää kulkenut.
Kun Luukkoselta kysyy mieluisinta perunalajiketta, hän vastaa samoin kuin eräälle kurssilaiselleen vuosia sitten:
– Vastaa sinä ensin, mikä on paras automerkki? Sehän riippuu ihan käytöstä. Muusiin käytetään eri perunalajiketta kuin salaattiin.
– Hyvää kehitystä on se, että perunat pakataan nykyään tietyn värisiin pusseihin niiden käyttötarkoituksen mukaan. Se auttaa kuluttajia valitsemaan oikean lajikkeen.
Matti Luukkosen lempinimeen liittyy pieni tarina. Mies oli joskus 90-luvun alussa mukana Oulu-radion lähetyksessä, jossa kuulijat saivat soittaa hänelle ja esittää kysymyksiä perunasta.
– Juontaja siihen sitten tokaisi, että vastaajana on Pottu-Matti. Siitä lähtien tätä nimeä on minusta käytetty.
Eikä Pottu-Matti laita lisänimeään ollenkaan pahakseen. Päinvastoin. Hän tietää, että vieläkin jossain kuulee lentävää lausetta, kun perunoiden kanssa tulee eteen ratkaisemattomia ongelmia: ”Pitää kysyä Pottu-Matilta.”
Pottu-Matti eliMatti Luukkonen
Syntynyt Puumalassa, maatilan poikia.
Eronnut, kaksi tytärtä.
Perunakonsulentti, agrologi ja kauppateknikko.
Opetti valmistumisensa jälkeen Haapajärven, Virojoen ja Vihdin kansalaiskouluissa maatalousaineita sekä kone- ja sähköoppia kymmenisen vuotta.
Työskenteli Oulun maaseutukeskuksessa piiriagrologina ja perunakonsulenttina vuodesta 1968 lähtien. Neuvoi ja konsultoi peruna-asioissa aina vuoteen 2009 saakka.
Asunut Kempeleessä vuodesta 1972 lähtien.
