Kun itse olin lapsi, pyhäpäivän äänestysreissu tehtiin koko perheen kanssa. Autoon mahdutettiin kolme sukupolvea, vaikka meillä natiaisilla ei ollutkaan äänioikeutta. Katseluoikeus oli, ja juhlavaltahan se näytti! Mummokin pyhäpuvussaan käveli koppiin raapustamaan numeronsa, leimautti sen sitten virkailijalla ja pudotti liki satavuotiaaseen metalliuurnaan.
Sitten kotona juotiin vaalikahvit.
Nykyisin äänestäminen on tehty äärettömän helpoksi. Äänioikeuttaan voi käyttää kauppareissulla tai virastossa asioidessaan. Vaalikahvejakaan ei ole pakko juoda, jos ei tahdo.
Äänestäminen on tehty niin vaivattomaksi, että ainakaan siihen ei kannata vedota, etteikö äänestyspaikkoja olisi tarpeeksi montaa, lähellä ja hyvillä aukioloajoilla.
Ei ole syytä jättää äänestämättä. Jos pelkäät nykymenon muuttuvan, älä jää kotisohvalle. Jos haluat nykymenoon muutosta, älä jää kotisohvalle. Kerro, mitä mieltä sinä olet. Jokaisella äänellä on merkitystä. Myös sinun äänelläsi.
Yhteiskuntamme ei pyöri ilman vastuunkantajia ja päätöksentekijöitä. Tarvitaan niitä, jotka joskus tekevät kipeitäkin valintoja, rohkeita uusia avauksia tai päätöksiä, joilla pyritään pitämään paletti niin sanotusti kasassa. Kaikki eivät halua poliitikoiksi. Meidän muiden on valittava omasta mielestämme parhaat ihmiset tekemään päätöksiä puolestamme. Ja se onnistuu vain siten, että äänestämme.
Itse koen äänestämisen juhlallisena perusoikeutenani, mutta myös velvollisuutenani suomalaisena. Äänestämättä jättäminen on huono arvovalinta. Nukkuvien puolueeseen kuulumisen sijaan meidän kaikkien tulisi olla kiinnostuneita oman yhteiskuntamme kehittämisestä.
Älä ole unessa, älä edes torku. Äänestä.